Puoli kiloa päivässä

Mielestäni kaikkein tärkein osa laihduttajan ruokavaliota on tämä HEVI- osio. Kuulee kaikenlaista vouhotusta tämänkin osion alueelta, mutta mielestäni tämän osion pitäisi kyllä olla kaikenlaisten ruokavalioiden osana. Kaikkien mahdollisten ravintosuositusten mukaan pitäisi kasviksia, eli vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ja sieniä, syödä yhteensä vähintään puoli kiloa päivässä. Tähän määrään ei kuitenkaan lueta mukaan perunaa, vaan se luetaan samaan kategoriaan riisin ja pastan kanssa.

Puoli kiloa tarkoittaa käytännössä noin kuutta kourallista kasviksia. Yksi kourallinen on noin 80g ja aikuisella yhteen kouralliseen katsotaan mahtuvan pari desiä kasviksia, kuten salaattia, raastetta, lämpimintä kasvis ruokaa tai marjoja, yksi hedelmä, iso porkkana tai tomaatti. Suositeltu määrä olisi hyvä jakaa kaikille päivän aterioille ja nauttia monipuolisesti ryhmään eri antimista, eri väreissä. Ei siis olisi suotavaa syödä pelkästään pussillista mandariineja tai puolta kiloa tomaatteja. Hyvä määrä olisi pari desiä marjoja, 2 hedelmää ja loput sitten salaatteja tai jotain kasvislisäkettä. Yhdestä annoksesta liha- tai nakkikeittoa, johon on käytetty paljon kasviksia tai porkkanalla ja tomatilla terästetystä makaroonilaatikosta, voi laskea saavansa yhdestä puoleentoista kourallista kasviksia.

Meidän hedelmäkori joulun ajaksi

Kasvisten syöminen kannattaa eteenkin laihduttaessa ja painonhallinnassa, sillä kasviksissa on energiaa vain 20-40kacl kourallisessa ja ne täyttävät kuitenkin hyvin vatsaa. Kasviksilla on myös poritiivinen vaikutus verenpaineeseen ja veren kolestroliarvoihin. Ne myös auttavat ehkäisemään monia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, diapetesta ja joitain syöpätauteja. Niistä saa elimistölle välttämättömiä vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja luonnollisessa muodossa.

Viime aikoina on paljon on tuntunut puhuttavan hedelmien terveellisyys. Niitä on syytetty runsaasta sokeripotoisuudesta, sekä säilöntä- ja torjunta-aineiden määrästä. Eteenkin hedelmien sisältämä fruktoosi on aiheuttanut paljon kohua. Hedelmien sokereista ei kuitenkaan kaikki ole fruktoosia, vaan suurin osa sokereista on muita sokereita, pääasiassa sakkaroosia. Vaikka hedelmissä on paljon sokeria ei se nosta verensokeria samalla tavoin, kuin sokeri erikseen käytettynä. Tämä johtuu hedelmissä olevista kuiduista, joiden ansiosta hedelmien sokerit imeytyvät hitaasti ja sokerien huonot vaikutukset pienenevät.

Hedelmäsokerin eli Fruktoosin on todettu olevan yhteydessä keskivartalolihavuuteen, viskeraaliseen rasvaan ja rasvamaksaan. Näin onkin ruokateollisuuden käyttämässä fruktoosisiirapilla makeutettujen tuotteiden kanssa, vaikka niihin olisi lisätty kuitujakin. Teollisilsa tuottissa ei kuitenkaan luonnollista tasapainoa ja tasapainottavaa vaikutusta saavuteta samoin, kuin hedelmissä. Tutkimusten mukaan fruktoosi hedelmistä otettuna ei aiheuta rasvamaksaa, vaan runsaasti hedelmiä syövillä itse asiassa riski oli muita pienempi. Pitää muistaa, että oikeat hedelmät ja keinotekoisesti hedelmäsokerilla makeutetut tuotteet ovat täysin eri asioita!

Joulupöydän luumu-fetasalaatti

On totta että varsinkin ulkomaisilla hedelmätarhoilla käytetään paljon säilöntä- ja torjunta-aineita. Olisikin hyvä valita mahdollisuuksien mukaan kotimaisia ja luomutuotettuja tuotteita, myös tässä hedelmä ja vihannespuolella. Niin ylenmääräisiltä torjunta ja säilöntäaineilta välttyisi, edes jossain määrin. Jos kuitenkin käyttää ulkomaisia normi tuotteita, pitää ne muistaa pestä hyvin ennen käyttöä, mutta niin kaiki suurin osa ihmisistä automaattisesti tekeekin. Toivottoavasti ainakin.

Hedelmien syömistä ei siis kannata unohtaa, vaikka niiden syömisellä välillä pelotellaankin. Niissä on kuitenkin paljon kaikkea terveellistä, kuten vitamiineja, kivennäisiä, flavonoideja ja kuituja. Kun valitsee monipuolisesti ei mitään ongelmaa niiden syömisessä ole.

kotimaisia marjoja taas ei voi riittävän paljon ylistää. Ne ovat oikeaa Super Foodia ja lähiruokaa. Suomalainen mustikka, tyrni ja karpalo vetävät vertoja mille tahansa ulkomaiselle hittituotteelle. Voiko sitäpaitsi olla parempaa yhdistelmää kuin ilmainen lähiruoka, jonka hankkimisesta saa hyötyliikuntaa? Jos sitä pakastinta ei kuitenkaan tullut kesällä täytettyä marjoilla, voi  marjat kyllä yhtä hyvin käydä poimimassa kaupan pakastealtaastakin ilman honoa omaatuntoa. Näin nimittäin kävi ainakin meillä. Ei tullut täytettyä pakastinta ja joka kauppareissulla nyt poikkean marja osaston kautta pakastealtailla ja poimin kärryihin pari pussia näitä superterveellisiä herkkuja.

Lomalla

Viimeviikolla otettiin irtiotto arjesta ja käytiin Vuokatissa lomalla koko perheen kanssa. Otin hieman etäisyyttä myös tiukkaan painonhallintaan ja söin mitä halusin. Aika hyvin opit on kuitenkin jo menneet perille, kun "valinnan vapaudesta" huolimatta teki mieli kasvissosekeittoa ja salaattia useammalla aterialla... vaikka söin mina myös hampparin, pitsaa ja harkkujakin viikon aikana.

Viikko mention lasten ehdoilla. aamupäivisin tehtiin koulujuttuja ja iltapäivisin sitten jotain avian muuta! Parina päivänä oltiin Angrybirds- puistossa ja siellä tenavat viihtyikin hyvin. Eteenkin se Fristyle- hallin puoli oli suosikki jättitarmpoliineineen ja melko huimia voltteja siellä saikin nähdä. Käytiin myös kylpylässä ja pidettiin leffa iltoja. Kylpylässä oli ulkona savusauna, pylpytynnyrit ja avanto. Minä kävin avannossa kaksi kertaa! Empä olisi itsestäni uskonut.

Yhdellä lapsista oli viikolla syntymäpäivät ja sen kunniaksi syötiin leivoskahvit ja käytiin ravintolassa syömässä ja hohtokeilaamassa. ruuat oli hyviä ja keilaustulokset melko surkeita, mutta hauskaa oli!

Matkan raskain osuus oli ehdottomasti kotimatka. Mennessä matkaa oli n. 250km ja tullessa liki 600km. Siinä sitten istuttiin itsenäisyyspäivä autossa ja pysähdyttiin parissa paikassa kylässä. Onneksi vänkärin penkillä pystyi valoisaan aikaan neuloa. Päivän aikana kuunneltiin pari lasten äänikirjaa. Ne ovat kyllä loistavaa matkakuuntelemista koko perheelle. Ohjelmistossa meillä oli Viikinkipoika Kaspar ja Paten aikakirjat.

Painon pudotuksen kannalta viikko ei ollut mitenkään katastrofaalinen, vaikka rennosti otinkin. Sunnuntai aamuna kun lähdettiin oli paino 82,6kg ja viikon pasta kun kotiuduttiin sunnuntai aamun paino oli 83,5kg. Tämään paino näytti 82,8kg, joten viikonaikainen todellinen painonnousu oli vain 200g. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti joulua.

NE ripset

Toisinaan itseään pitää hemmotella, ihan ilman suurempaa syytä. Olen pitkään halunnut kokeilla ripsipidennyksiä ja ajattelin että ne olisivat palkinto seuraavaan tavoitteeseen pääsemisestä, tavoitteeseen on matkaa n. 1,5kg, mutta päätin kuitenkin hieman aikaistaa ripsien laittamista. Ollaan nimittäin pian lähdössä pienelle lomalle ja sen jälkeen on vielä tiedossa yhdet pikkujoulut ja näiden syiden takia päätin laitattaa ripset jo nyt.

Halusin ripsistä hyvin luonnolliset, sellaiset kuin tulisi hyvällä pidentävällä ripsivärillä laitettuna. Ei liian pitkiä, jotta silmälasien kanssa olisi luontevaa käyttää. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen ja niin tasi olla mieskin. Melkein harmittaa ettei aikaisemmin ole tullut kokeiltua. Aiemmin olin kuitenkin sellaisessa työtehtävässä, jossa en olisi voinut kuvitellakkaan näitä laittavani turvallisuus syistä. Onneksi nyt on toisenaliset työtehtävät.

Ripsien kanssa kasvot näyttävät hieman ehostetuilta tekemättä mitään muuta. Sitten kun hieman laittaa kulmia ja bb-voidetta niin arkilook on valmis. Tosi helppoa. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan nämä minulla kestävät, ennenkuin vaativat huoltoa tai kuinka omat ripset yleensäkin kestävät näiden kanssa.

Vasemmalla jännittää, olen lähdössä laitattamaan ripsiä. Oikealla on ripset jo laitettuna ja olo tyytyväinen

Tieto lisää pohdintojen tarvetta

Tänään on ollut oikein  tietopainoitteinen päivä ruokailujen suhteen. Aamupäivällä kävin lounaalla oman ravintovalmentajani kanssa.  Hän on suunnitellut minulle tämän perusruokavalion, jota noudatan tai ainakin yritän noudattaa. Illalla meillä oli sitten Hyvänolon painonhallintaa- ryhmässä ravitsemusneuvoja terveyskeskukselta luennoimassa suomalaisista ravitsemussuosituksista.

Kummassakin paikassa vierähti tunnin verran aikaa ja täytyy kyllä sanoa, että toisistaan aika poikkeavat tunnit olivat. Tämä minun ravintovalmentajani on opiskellut funktionaalista lääketiedettä ja illan luennoitsija tietenkin koululääketiedettä, omavalmentajan kanssa käytiin tietenkin minun henkilökohtaisia ravinto asioita lävitse ja illalla yleisiä ravintosuosituksia. Suurimmalta osaltahan molemmat lähteet ovat samoilla linjoilla, mutta tietyiltä osilta taas ei. Ymmärrän kyllä, että viralliset ravintosuositukset tehdään yleispäteviksi, joita noudattamalla ei voi syömisten kanssa ainakaan pahasti metsään mennä ja jos ruokailut ovat olleet aiemmin mitä sattuu, on tämän uuden ravintokolmion mukaan syöminen loisto saavutus.

Uusien ravintosuositustenn mukainen ravintokolmio.

Kotona, kun kultsin kanssa sitten luennosta keskustelin ja kysyin hänen mielipidettään siitä, vastasi hän, että "Olihan se... Sinä et tainut olla ihan kaikesta luennoitsijan kanssa samaa mieltä". No juu en ihan ollut. Eniten minua illan luennossa häiritsi keskustelu D- vitamiinista ja se sai miettimään koko ravintokolmion määrityksen tehneiden tahojen tarkoitusperistä. Vaikka kolmio on ihan loistava ohjeistus terveellisiin elintapoihin, väkisn tuli mieleen, että onko sen takana elintarviketeollisuus vai oikeasti puolueeton taho jonka tavoitteena on suomalaisten hyvinvointi.

D- vitamiinikeskustelu, johon viittasin meni suunnilleen niin, että joku kysyi d-vitamiinin tarpeellisesta määrästä ja sitten siitä, että saantisuosituksen muuttamisesta isommaksi keskusteltiin jonkin aikaa sitten laajastikkin. Suosituksen muuttamisesta suuremmaksi luovuttiin ja kun kysyin syytä, niin vastaus oli suunnilleen näin: "D-vitamiinin saantisuosituksen nostosta luovuttiin, koska juuri on saatu läpi uudistus, jossa maitoon saatiin lisättyä d-vitamiinia sille tasolle, että kansalaiset eivät kärsi suositukseen verraten sen puutoksesta. Nyt jos suositusta olisi nostettu, olisi d-vitamiinia pitänyt taas koittaa saada lisättäväksi johonkin ruokaan. Sitten joku kuitenkin ottaisi sitä vielä lisää purkista ja saattaisi saada sen yliannostuksen. Tällä hetkellä oikeanlaisen ravinnon lisäksi ei aikuisen ihmisen tarvitse siis d-vitamiinilisää ottaa, mihinkään vuodenaikaan. Vaikka maailman kansanterveysjärjestön saantisuositus on tuplaten suomen suosituksen verran, katsottiin että tämä riittää suomalaisille." Mielestäni vastaus on aivan järjetön. D-vitamiinin saantisuositusta ei siis voida nostaa sen takia, että se tulisi elintarviketeollisuudelle kalliiksi! Vaikka muualla suositus on tuplaten suomen verran ja lisää suositellaan ympäri vuoden, ei suomessa siis aikuisen tarvitse sitä ottaa edes pimeimpään vuodenaikaan.

Saman tason vastaus tuli jodin saannista. Pääasiassa suomalaiset saavat jodin jodioidusta suolasta. Suolan käyttöä suositellaan vähennettävän, jolloin myös jodin saanti vähenee. Suurin osa suomalaisista kärsii muutenkin jo jodin puutoksesta. Vaikka suomalaiset saavat suuren osan suolastaan elintarviketeollisuuden tuotteista, kuten leivästä, ei teollisuus käytä jodioitua suolaa vaan tavallista jodioimatonta, koska se on halvempaa. Jotenkin ristiriitaista mielestäni...

Ravintosuositusten mukaan koostettu ateria

Noiden kahden esille tulleen asian perusteella aloin miettiä kuka koko ravintokolmion koostamisen takana oikein on. Esimerkiksi juuri tuon leivän ja viljan osuuden suuruus, seuraavaksi suurin kasvisten, vihannesten ja hedelmien jälkeen. Pitäisikö se tosiasiassa olla ihan noin suuri? Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee kokojyväviljoja, mutta onko tuo määrä oikea vai leipäteollisuuden määrittelemä?

Kokonaisuudessaan päivän anti oli oikein hyvä ja antoisa. Tullut tieto sai taas miettimään asioita ja sehän on vain hyvä. En ole ravintosuosituksia heittämässä romukoppaan tai muuta sellaista, mutta hyvä olisi varmaan kuitenki välillä pohtia asioita monelta kannalta. Jatkan siis pohtimista ja palaan ehkä tarkemmin asiaan joskus toiste.

Tavoitteita pitää olla

Uusien elämäntapojen opettelussa, motivaationa toimii usein kevyempi olemus. Halutaan siis laihtua, mielellään mahdollisimman nopeasti ja tietenkin pysyvästi. Oikotietä onneen, ei ikävä kyllä ole olemassa ja siksipä kaikenlaiset ihmedietit johtavat usein painon kanssa jojoiluun. Niillä kyllä voi saada painoa nopeasti pois, mutta niiden jälkeen palataan taas vanhoihin tottumuksiin takaisin ja paino palaa usein jopa korkojen kera. Kaikkein pahinta tietysti on se, että nopea painonpudotus syö enemmän lihasmassaa, kuin olisi suotavaa ja kun paino sitten tulee takaisin, tulee se pelkkänä rasvana. Lopputulos on masentava, ollaan entistä huonommassa kunnossa, kuin lähtötilanteessa.

Suositeltava painonpudotusvauhti, jotta tulos myös pysyisi, on 0,5- 1kg viikossa. Mitä enemmän pudotettavia ylipainokiloja on, sitä helpommin paino alussa putoaa. Sitten kun ollaan lähellä normaalipainoa tai jo sen rajoissa, voi viimeisten kilojen saaminen pois olla hyvinkin vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että laihtumisen myötä perusaineenvaihdunta pienenee, eli meissä on vähemmän massaa joka polttaa energiaa.
Aineenvaihduntaan vaikuttaa myös lihas- ja rasvamassan suhde. Lihasmassa käyttää enemmän energiaa, kuin rasvamassa ja juuri siksi laihdutettaessa on tärkeää liikkua riittävästi. Sillä sen lisäksi, että liikkunnan avulla saadaan poltettua kaloreita, saadaan sillä säilytettyä (tai jopa lisättyä) lihasmassaa ja laihtuminen tapahtuu rasvamassasta. Tapahtuu kiinteytymistä ja saadaan pidettyä aineenvaihduntatasomme mahdollisimman korkealla. Tärkeää on myös muistaa, että lihasmassa painaa enemmän kuin rasvamassa ja siksi pelkkä puntari laihtumisen mittarina on huono valinta. Paras seurantaväline onkin tavallinen mittanauha! Vyötärönympäryksen mittaamisesta kirjoitinkin jo aiemmin, sillä sekään ei välttämättä ole avian pikkujuttu tehdä oikein.

Minun seuranta taulukkoni. Vaikka kirjaan tänne blogiin tulokset, haluan nähdä ne myös ihan paperillakin.
Taulukossa on tilaa normaalipaioalueeseen saakka ja kestoa toukokuun loppuun. Viistot viivat kuvaavat suoraviivaista laihtumista tavoitteeseen, tavoiteajassa. Ylempi normaalipainoon ja alempi varsinaiseen -20kg tavoitteeseen.

Kun asettaa itselleen tavoitteita, pitäisi muistaa realistisuus ja välitavoitteet. Vaikka aikaa olisikin varannut riittävästi kokonaistavoitteen saavuttamiseen, pitää muistaa myös ne pienemmän aikavälin välitavoitteet. Jos itselleen asettaa 30kg painon pudotus tavoitteen ja aikaa sille vaikka 8-12kk, voi välillä iskeä turhautuminen ja motivaation puute. Tavoitteet tuntuvat olevan kaukana ja tulosta ei synny toivotulla nopeudella. Itselleen tulisi olla armollinen. Hyvä lähtökohta välitavoitteille voisi olla vaikka -5% pudotus tai vaikka 2 numeroa pienempi painoindeksi -tavoitteet. Silloin pääsee nauttimaan onnistumisen tunteista nopeammin ja ne taas antavat lisämotivaatiota jatkaa eteenpäin. Itseään olisi hyvä myös palkita onnistuneesta tuloksesta. Kasvohoito, uudet paremmin istuvat liikuntavaatteet tai vaikka elokuva treffit ystävän kanssa, voisivat olla hyviä palkintoja saavutetusta tavoitteesta.

Tavoitteiden saavuttamista pitää tietenkin seurata, mutta joka päivä itseään ei kannata mitata tai punnita. Kerran viikossa tapahtuva seuranta, on sen sijaan hyvä aikaväli. Mittaus ja punnitus olisi hyvä tehdä aina samalla tavalla, eli samankaltaisessa vaatetuksessa, samaan vuorokauden aikaan ja samalla tavalla ravittuna. Helpointa olisi tehdä mittaukset kotona aamulla, alusvaatteissa, ennenkuin on syönyt mitään.

Oma kokonaistavoitteeni on tiputtaa painoa 20kg kevääseen mennessä. Aloituspainohan oli 20.10.2014 peräti 89,1kg ja BMI oli tuolloin 29,4. Tämä tarkoittaa juuri ja juuri lievän lihavuuden rajan sisällä olemista, BMI 30 tarkoittaa jo merkittävää lihavuutta. Tavoitteet olen jakanut 5kg osatavoitteisiin ja tärkein etappi on saavuttaa normaalipainon raja, eli 75,7kg. Mittanauhalla mitattuna tavoitteeni on saada vyötärönympärys kaventumaan alle 80cm, joka on suomessa suosituksena naisille. Tämä tarkoittaa sitä, että vyötärönympäryksestä pitää saada 18-20cm pois. Välitavoitteet ovat siis 5cm välein.
Ensimmäiset välitavoitteeni olen saavuttanut viimeisen viikon kuluessa, eli 5kg ja 5cm on lähtenyt pois (kuvia olikin jo aiemmin). Tätä juhlistin käymällä kampaajalla ottamassa hiuksilleni haudehoidon.

Tämänpäiväinen luonas. Porkkanakeittoa, persiljaa,  raejuustoa, porkkanaleipää, beceliä ja juustoa.

On se kuulkaa jännä, miten nämä ajatukset järjestyvät omassakin päässä avian uudella tavalla, kun ne kijoittaa ylös. Vaikka olenkin asioita pohtinut viimeaikoina paljon, on niiden kirjaamisella silti suuri vaikutus. Toivottavasti joku muukin saisi ajatusteni kautta ahaa elämyksen, kuin vain minä itse.

Kuinka vyötärönympärys mitataan?

Vyötärön ympäryksen seuranta on yksi painonhallinna tärkeimmistä mittareista. Kaikkea tapahtunutta tulosta, kun ei voi puntarilla havaita. Vaikka paino ei laskisi, voi vyötäröllä silti tapahtua kummia. Jokaisella on yksilöllistä missä suhteessa kilot ja sentit lähtevät, minulla se suhde on ollut lähes 1:1.

Vyötärönympärys kannattaa opetella mittaamaan oikein ja tehdä se aina samalla tavalla, sillä mittaustulos voi vaihdella mittanauhasta ja mittaajasta riippuen useitakin senttejä. Ensimmäinen tehtävä onkin hommata itselleen kunnollinen mittanauha!

Hyvin palvelleet mitta- ja vyötärökuminauhani.

Mittanauhaa ei muuten saisi koskaan säilyttää tiukalle kesälle käärittynä, vaan näin löysästi. Se voi venyä.

Tärkeintä on tunnistaa oikea mittauskohta. Oikea kohta on n. 2cm navan yläpuolella, lonkkaluun ja alimman kylkiluun puolivälissä. Joskus oikean mittauskohdan löytäminen voi olla vaikeaa. Oikean kohdan tunnistamista auttaa, kun vyötärölle laittaa kuminauhan siihen kohtaan, missä tuntee vyötärönsä olevan. Kuminauha kannattaa laittaa sopivan kireälle, silleen kuin olisi housuissa mukavan tuntuinen (pysyy päällä, muttei saa yhtään puristaa). Minulla on kuvassa vyötäröllä reikäkuminauha, jonka toiseen päähän on ommeltu nappi, tätä kuminauhaa käytetin jo ammattikoulussa vaatetuspuolella ollessani, vyötärönvymärystä mitattaessa (silloin se tuntui tosi pitkälle, nyt ei niinkään).

Kun kuminauha on sopivalla kohtaa ja sopivalla kireydellä, sen päältä otetaan mittanauhalla sitten mitta. Kuminauha auttaa siis myös oikean mittauskireyden tunnistamisessa. Kevyt vatsan sisään veto hengittäessä ja mittaus tulos luetaan mittanauhasta pihtiotteella kiinni pitäen, toinen sormi mittanauhan alla ja toinen päällä.

Joskus voi käydä niinkin ettei yksi mittanauha riitä. Silloin voi teipata kaksi mittanauhaa toisiinsa kiinni sopivan senttimäärän kohdalta ja taas mittaus onnistuu.

Vikka mittanauha on ammattikoulun ajoilta peräisin, ei vyötärönympärys ihan ole...

Matkaa siihen lukemaan on sellaiset 20cm. HUH HUH! Joku on tainnut olla silloin aika laiha :)

Tukiverkoston tärkeys

Elämäntapa remontissa ja painonpudotuksessa on tukiverkostolla tärkeä asema. Yksin tuulimyllyjä vastaan taisteleminen on raskasta. Omien tapojen muuttaminen  ja uusien tapojen omaksuminen on kovaa hommaa, ilman häiriötekijöitäkin. Kun näitä vastuksia kaikesta huolimatta välillä on, käy tukiverkoston rooli entistä tärkeämmäksi.

Kaikkein tärkein rooli on kotijoukoilla. Jos aikaisemmin yhdessä syötiin sipsejä sohvalla elokuvaa katsellen ja nyt toinen päättääkin alkaa syömään toisin, toinen taas ei, täytyy muutoksen tekijällä olla rautainen tahto ja timanttinen itsehillintä, jotta uudet tottumukset jäävät käytännöksi. Hyvin usien kuitenkin käy niin, että jonkin ajan kulua toisen vanhat tavat vetävät muuttujaa puoleensa ja palataan ainakin osittain vanhaan. Toki uusien asioiden käytännöksi saaminen vie aikaa ihannetapauksessakin ja muutokset tapahtuvat pienin askelin. Näin ainakin tulisi olla, jotta uusiin asioihin ennättää sopeutua ja ne omaksua. Kaikkein hienointahan olisi, jos uutta elämäntapaa opeteltaisiin yhdessä!

Itse olen tässä vuosien varrella hiljalleen kulkenut kohti liikunnallisempaa elämää ja terveellisempää ruokailua. Periaatteessa siis jo tiedän, kuinka tulisi liikkua, syödä ja mitkä tavat sopivat juuri minulle. Käytännön toteutus on taas hieman horjunut, olen kulkenut kaksi askelta eteen ja yhden taakse. Nyt tämän syksyisen uuden startin alkaessa, jouduinkin erityisesti miettimään tätä käytännön totutusta ja tukiverkostoani, jotta muutoksesta viimeinkin tulisi pysyvä tapa.

Tukiverkkoni olen jakanut kolmeen osaan ja nämä kaikki on nyt otettu mukaan toteutukseen. Yhdessä osassa on PT Tiia-Lotta Lintula, jonka kanssa olen aikaisemminkin tehnyt yhteistyötä. Käännyin hänen puoleensa, jotta saisin yksinkertaisen ja helpon suunnitelman ruokavalioksi. Tämä siksi, että pääsisin tiukalla suunnitelmalla hyvään alkuun. Saisin tuloksia heti lähdössä, jotka motivoisivat sitten jatkamaan rauhallisesti eteenpäin, voisin olla varma ruokailujeni kokonaisuudesta ja pääsisin vaikeimman yli. Minulle kaikkein vaikeinta siis on aina ollut aloittaminen tai lähinnä aloitetun pitäminen yli viikon. Häneltä saan apuja jatkossakin, niitä tarvitessani.

Toinen ja tärkein osa on kotijoukot, eli mieheni Samuli. Hän on toisi liikunnallinen ja on minuakin kannustanut kiitettävästi liikunnan pariin. Tähän oaan olen ollut tyytyväinen. Ruokailupuoleen en. Hän liikkuu ja kuluttaa paljon enemmän, kuin minä ja siksi saa syödäkkin enemmän, se ei ole kuitenkaan ollut ongelma, vaan arkiruokailut, herkkujen määrä ja minun ruokailujeni tukseminen. Koska hän liikkuu paljon ja osa liikunnasta on tavoitteelista, sain hänet uskomaan ruokatottumusten tärkeyteen myös omalla kohdallaan. Nyt on mies motivoitu kokilemaan terveellisempää tapaa syödä ja samalla tukemaan minun tavoitteitani. Teimme myös eräänlaisen sopimuksen, liittyen kolmanteen tukiverkostoni osaan.

Kolmas osa tukiverkkoani on Hyvänolon painonhallintaa ryhmä. Ryhmä on Keplin (Keski-Pohjanmaan liikunta) pitämä. Sitä vetää Aikuisliikunnasta vastuussa oleva Satu Heinoja ja mukana on vapaaehtoisia liikuttaja koulutuksen saaneita tsemppareita. Olemme molemmat (minä ja Samuli) olleet useamman vuoden mukana Keplin vapaaehtois toiminnassa ja saaneet tämän koulutuksen. Aloitimme toiminnan juoksukouluun osallistumisen jälkeen ja olemme olleeet siinä mukana useamman vuoden (ollaan siis harrastettu yhdessä). Kun minun selkä sanoi, ettei enää juosta, lähdin viime keväänä mukaan tähän Keplin toiseen ryhmään, eli Hyvänolon painonhallintaan. Sainkin tuloksia aikaiseksi, mutta niiden pitäminen on ollut vaikeaa ja eteenkin lisätulosten saanti on tökkinyt. Eilen alkoi uusi Hyvänolon painonhallintaa- ryhmä ja nyt siis sain miehenikin mukaan ryhmään tsemppariksi ja tutustumaan terveellisempään tapaan syödä. Sopimuksemme sisältö on siis se, että hän alkaa syödä paremmin, yhdessä kanssani ja minä saan tuloksia aikaiseksi. Olen siis motivoinut tärkeimmän tukiverkkoni osan hyvin! Joten tuen puutteeseen ei teorian toimeenpano ainakaan pitäisi kaatua.

Tuntuu upealta! Kolme viikkoa on onnistuneesti takana, eikä yhtään suunnittelematonta repsahdusta ole tapahtunut. Tarkoituksenahan ei ole kieltäytyä mistään lopullisesti tai olla millään kuurilla, vaan opetella uusi tapa suhtautua ruokaan ja syömiseen. Tästä voi turvallisin mielin jatkaa matkaa eteenpäin.

Tänään aamupäivällä nappasin kännykällä minusta ja tärkeimmästä tsempparistani kuvan, kun lähdettiin salilta kotiin.
Meillä oli yhteinen aamupäivävapaa ja käytiin se laatuaikaan kuntosalilla.

Näkökulma on valinta

Olen perusluonteeltani melko positiivinen ihminen. Lasini on ennemmin puoliksi täysi, kuin puoliksi tyhjä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Toki on päiviä ja hetkiä, kun valitan erilaisista asioista tai kaikki tuntuu olevan huonosti. Tällaisia hetkiä on varmasti kaikilla ja niin pitää ollakkin, muuten emme osaisi arvostaa jokapäiväisen arjen kauneutta. Toisilla tällaisia mutristelu hetkiä on enemmän, kuin toisilla, mutta se paljonko niitä on, on mielestäni asenne kysymys ja oma valinta.

Elämänasenteemme vaikuttaa paljon omaan mielentilaamme ja ympärillämme oleviin lähimmäisiin. Se keskitymmekö siihen mikä on huonosti ja mitä meiltä vielä uupuu ja mitä haluaisimme lisää, vaiko siihen mitä kaikkea olemme jo saaneet ja mitkä asiat ovat hyvin elämässä, on ratkaisevaa. Tämä koskee mielestäni kaikkea elämässämme, niin ihmissuhteita, työtä, kotia, vapaa-aikaa, kuin elämäntapojammekin.

Oikein negatiivisen ihmisen lähellä on raskasta olla. Tällaisilla ihmisillä on kaikki aina huonosti, eikä nähdä ollenkaan asioiden positiivisia puolia, vaan keskustelut ovat valitusta valituksen perään. Tunnen muutaman täällaisen ihmisen, eikä heidän seuransa pahemmin kiinnosta. Negatiivisuudenkin saattaa pystyä pitämään piilossa hetken aikaa, mutta pitemmän päälle se tulee kyllä ilmi.

Toisen ihmisen elämästä ja ongelmista ei voi oikeasti koskaan olla selvillä. Toiset peittävät ongelmat kulissien taakse ja toiset paisuttelevat omansa kärpäsestä härkäseksi. Eräät ovat onnellisia tavallisesta arjesta ja toisten mielestä elämä on mustaa ja kamala, jos ei kokoajan ole huippuhetkiä tiedossa, mutta kaikkeen turtuu ja sitten tarvitaan taas jotain enemmän, että elämä tuntuisi miltään.

Pitäisi opetella nauttimaan arjen pienistä asioista ja huomaamaan kauneutta sielläkin mistä sitä ei tavallisesti etsitä. Uskon vakaasti, että elämä on palkitsevampaa, kun siihen suhtautuu positiivisella otteella. Uskon toisaalta myös siihen, että mieltä vaivaavat asiat pitää saada sanottua ääneen toiselle ihmiselle, puolisolle, ystävälle tai vaikka keskustelupalstalle. Kun asia on sanottu, ei se enää vaivaa niin paljon ja on taas helpompi jatkaa positiivisellä asenteella eteenpäin.

Omassa ja läheisten elämässä on ollut kaikenkokoisia sattumuksia ja ongelmia, mutta uskon niiden vahvistaneen meitä ja opettaneen nauttimaan siitä mitä meillä on. Vaikka aina kaikkea hyvää voi olla vaikea havaita, niin siellä se on, kunhan uskaltaa katsoa.

Kuvassa vasemmalla vuoden 2011 tilanne 95kg. Oikealla tämän aamuinen 84,2kg.
Huomenna 3 viikkoa takana ja viitisen kiloa lähtenyt siinä ajassa. Me happy!

Myös painonpudotus on varmasti helpompaa, kun sitä ei ota liian vakavasti. Kun ei ole laihdutuskuurilla, vaan muuttaa elämäänsä pysyvästi pikkuhiljaa, saa varmasti parempia ja pysyvämpiä tuloksia aikaiseksi. Jokaisen salaatti gramman punnitsemisessa ei ole mitään järkeä ja joskus pitää myös herkutella. Ikuisella laihdutuskuurilla olisi kurja elää.

Tänään  on isäinpäivä ja aion käydä moikkaamassa omaani, sekä syödä mahdollisesti tarjolla olevaa kakkua. Nautin herkkuni ja jatkan sitten taas matkaani kohti kevyempää olemusta tyytyväisenä ja onnellisena isäni seurassa vieteystä ajasta.

P.S. Myös isäni lasi on aina puoliksi täynnä.

Itsensä tuntemisen tärkeys

Kävin torstaina kampaajalla ottamassa haudehoidon hiuksille. Siellä lueskelin sitten Voi Hyvin- lehteä. Lehdessä oli artikkeli, joka pisti miettimään...

Kun nyt syksyllä aloitin uuden elämäntavan opettelemisen, tein itseni kanssa paljon ajatustyötä. Olen ollut toki kiinnostunut aiheesta ennenkin ja tehnyt kaikenlaista itseni hyväksi, mutta nyt motivaatio tuntui olevan ihan erilaista. Kävin itseni kanssa läpi asioita, kuten: Miksi tätä haluan? Millä tavoilla toimin, jotta onnistun? Mitkä on tavoitteeni? Millaisia tukitoimia tarvitsen?
Tämä ajatustyö tuntui tärkeältä ja antoi aivan uudenlaista motivaatiota. Tajusin, että jos nuppi ei ole oikealla tavalla mukana, ei tulokset voi olla pysyviä, seurauksena saattaisi olla jojoilua tai saattaisin sairastua vaikka bulimiaan. Usein uusien elämäntapojen opettelussa tai ihan vain laihduttamisessakin taidetaan unohtaa henkisen valmiuden tärkeys.

Tässä artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka tärkeää on osata kuunnella itseään, tunnistaa oikeat tarpeet ja mistä tietyt halut johtuvat. Jos oleet vaikka tunnesyöjä, miksi sitä teet ja oppia tunnistamaan halut toisistaan, kuten oikeasta nälästä johtuvasta tarpeesta syöminen, tunteiden aiheuttamasta tarpeesta.
Vielä pari vuotta sitten luultiin, että tätä itsetuntemusta ei voi varsinaisesti kehittää. Ajateltiin, että mietiskely , joogaaminen tai muu omaan isteensä päin kääntyminen saattaisi auttaa itsetuntemuksen keittymistä, mutta näin ei pelkästään olekkaan.
Ihmisen tunteet, halut ja tarpeet kulkeutuvat aivoihin Vargus- hermoston kautta. Tämä hermosto on kuin ihmisen versio auton koelaudasta. Auton koelaudassa palaa punainen valo, esim. kun se pitää tankata. Vargus- hermoston tehtävänä on ilmoittaa aivoille, kun tarvitaan polttoainetta. Jos tämä hermosto ei toimi kunnolla, tai sen viestejä ei osata tulkita oikein, syntyy ongelmia, kuten syöminen ahdistukseen.
Nyt on todettu että hermosto ei aktivoidu sisäänpäin kääntyneestä toiminnasta ollenkaan, kuten meditaatiosta tai joogasta, vaan se saadaan aktivoitumaan epäitsekkäistä teoista, empatiasta ja toisten auttamisesta ja toisten tunteisiin eläytymisestä.  Enkä usko että tässä tarkoitetaan työperäistä auttamista, vaan ihan vapaaehtoista omalla ajalla tapahtuvaa toimintaa. Olemalla siis hyvä lähimmäinen ja ystävä, voit oppia tuntemaan paremmin myös itseäsi, kunhan annat vain itsellesi mahdollisuuden. Tämän mahdollisuuden taas voit antaa sillä pienellä itsetutkiskelun hetkellä vaikka joogatessa, taikka takkatulen ääressä hiljentyen.

Itsetuntemuksella on siis, myös artikkelin mukaan, ratkaiseva vaikutus uusien elämäntapojen opettelussa ja lopputuloksen onnistumisessa. Pitää tietää mitä keho tarvitsee ja haluaa. Pelkästään se että ennen jokaista ruokailua miettii kuinka näkä minulla oikeasti on (1 on ei yhtään ja 5 valtava) ja ruokailun päätteeksi, kuinka kylläiseksi tulin (1 jäi nälkä, 5 ähky), auttaa itsetuntemuksen tiellä eteenpäin. Sama pätee kehon antamiin viesteihin treenin tai lepopäivän tarpeellisuudesta, muuten ei kehitystä tapahdu kunnolla.

Omat pohdintani olivat siis täysin oikean laisia, itsetutkiskelun kohteita. Pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä, sekä ymmärtää miksi minä jotakin teen.

Kuvassa tämän aamuinen aamupala. Munakas: pieni punasipuli, 2 munaa, suolaa, pippuria, loraus maitoa ja paistamiseen voita. Paistettu tomaatti, eilisen salaatin loput (jääsalaatti, kurkku, kesäkurpitsa, pinaatti, tomaatti) ja pieni loraus oliiviöljyä. Heti herättyä ei ollut ollenkaan nälkä ja otin vain vitamiinit yms. Söin vasta tunnin päästä, jolloin nälkä olikin jo kohtalainen 3. Kylläisyys oli ruokailun jälkeen myös hyvä 3.

Veden juonnin vaikeus

Minulle on tahtonut olla ongelmana, saada juoduksi riittävästi vettä. Eteenkiin nyt, kun ruokailuilla koitan välttää juomista ja nesteytys pitäisi hoitaa syömisten välissä. Miten sitä ennättäisi ja eteenkin muistaisi juoda tarpeeksi?

Töissä meillä on juoma-automaatti, josta saa puhdasta vettä ja kehveja. Siitä otan aina ruokakämpässä käydessä lasillisen vettä ja näin työpäivän aikainen juominen on jotenkin hallinnassa. Mutta kotona en tahdo muistaa juoda riittävästi. Koti ongelman olen koittanut ratkaista vesikannulla, josta juodun veden määrä on helppo laskea.

Löysin Eva Solon litran vesikarahvin (jääkaappikaatimen) vitosella kirpparilta. Arjen kauneus ei ole koskaan pahitteeksi, eteenkään kun sen sattuu saamaan halvalla. Ajattelin, että uuteen tapaan opetteleminen olisi jotenkin motivoivampaa, kun sen tekee kauniisti. No tämä kauneus on ollut piilotettuna jääkaappiin, niin arvatkaa vaan muistanko sen sieltä? Periaatteessa haluaisin juoda veteni kylmänä, mutta minun täytyi siirtää karahvi pöydälle ja opeteltava juomaan veteni huoneenlämpöisenä, jotta yleensä edes muistaisin juoda. Kannun viereen sitten vain lasi, josta pidän. Toivottavasti tämä järjestely auttaa!

Ihana pilates

Minun pelastuksen kaiken sairastelun, loukkaamisten ja vammojen keskellä on ollut pilates ja meidän ihana ohjaajamme Tiia-Lotta Lintula. Olen käynyt Tiia-Lotan kurssimuotoisilla yksityisillä tunneilla ja sitten ihan tavallisilla, eri pitäjien yleisillä tunneilla kuntosalilla.

Eilen pääsin pilates tunnille taas pitkästä aikaa. Vuorotyö tahtoo välillä häiritä näitä harrastuksia. Kyllä oli taas ihanaa. Ei mukamas tuntunut kovin raskaalle, mutta tänään on kädet kipeänä.

Tiia-Lottan kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo ennen pilatesta, kuntosalilla. Tiia-Lotta tunsi minut ja ongelmani, ryhmäliikunta tunnit eivät sopineet, kun selkä kipuili kaikesta ja hän ehdotti minulle pilatesta. Lähdin mukaan. Kun sitten minulta petti selkä kokonaan ja todettiin välilevynpullistuma, loppui kaikki liikunta joksikin aikaa siihen. Kun selän oli annettu tarpeeksi levätä ja fyssarin kanssa jonkin aikaa kuntoutettu, uskaltauduin pilatekseen takaisin mukaan. Oli ihanaa kun ohjaaja tunsi kaikkien ongelmat ja osasi neuvoa kullekkin oikeat vaihtoehto liikkeet, miten mikäkin tuli tehdä ja valvoi, että kaikki osasivat tehdä liikkeet oikein. Kun olin oppinut tekemään liikkeet oikein ja tiesin tietyille liikkeille vaihtoehdot, jotka sopivat minlle, uskaltauuduin muidenkin pitäjien tunneille. Olen kuitenkin todennut, että oma tuttu ohjaajani on paras.

Pilateksen avulla olen saanut selkäni siedettävään kuntoon ja osaan soveltaa liikkeitä myös elämän eri askareisiin. Monen mielestä pilates saattaa olla huuhaata ja ettei siinä lihakset kehity. Höpö höpö. Pilates on juuri niin rankka laji, kuin sen itselleen tekee. Se jolla ei kunnolla tehdyn tunnin jälkeen ole mikään paikka parin päivän aikana kipeänä, ei vain ole osannut tehdä tunnilla liikkeitä oikein tai riittävän tehokkaasti. Tehkokkuuden lisäksi lajissa on mielestäni hienoa sen rauhallisuus. Asentoihin saa mennä rauhassa ja liikkeet tehdään rauhallisesti, mikä sopii minulle. Vaikka selkäni onkin jo hyvässä kunnossa, on sen kanssa on ihan turha haaveilla lähtevänsä pumppi tunnille tai steppiin, ei kiitos. Minä en pompi, hypi, enkä juokse... ainakaan vielä. Joogaakin olen kokeillut, mutta se ei sovi ainakaan minulle yhtä hyvin. Sillä siinä täytyy asanoissa olla monesti liian kauan tai tehdään ääriliikkeitä (ei kovin suositeltavia yliliikkuville nivelille).

Onneksi on olemassa vaihtoehtoja ja jokaisen lajin ei tarvitse sopia kaikille. Vaikkakin pilatesta suosittelisin jokaisen kokeilean. Toki harrastan muutakin liikuntaa, kuin pilatesta, mutta niistä sitten joskus myöhemmin.

Eka viikko takana

Ensimmäinen viikko ruokavaliota takana ja olen tyytyväinen itseeni! Melko kivuttomasti on sujunut syömisten kanssa ja ainoastaan tiistaina teki mieli jotain herkkuja, mutta senkin yli pääsin hienosti. Töissä oli joka päivä jotain karkkia tarjolla, eikä mieleni edes tehnyt ottaa niitä, kun ennen olisin ottanut ainakin yhden tykkäsin taikka en. Vaikein paikka tuntui etukäteen olevan eilen sunnuntaina. Meille tuli vieraita ja jotain tarjottavaa piti keksiä. Tehtiin sitten niin, että Samuli valitsi pullapuolen tarjottavista ja minä sitten terveellisemmät eväät. Selvisin kahvipöydästä mielestäni voittajana ja teen kanssa söin omenalohkoja, porkkanatikkuja, pikku palasia banaania ja pähkinäsekoituksesta hieman. Vieraat toivat tuliaisiksi takassa paistettua savusttettua possun ulkofilettä. Sitä en voinut vastustaa, tuoksui NIIN hyvälle ja oli vielä lämmintä paketista avattaessa!  Kaikenkaikkiaan meni hienosti, eteenkin kun pelkäsin sortuvani munkkiin.

Veden jonti on tuottanut hieman ongelmia. On hieman vaikeaa saada juotua tarpeeksi, kun ruuan kanssa en saisi juoda, vaan vain ruokailujen välissä. Sitten jos saa juotua tarpeeksi, joutuu koko ajan hypätä vessasssa. Ruuan kanssa juomattomuutta kokeillaan siksi, että vatsa toimisi tehokkaammin ja jos vatsavaivoja saisi näin vähenemään. Eli vettä ei juoda ruualla, jottei se laimentaisi vatsahappoja ja näin vatsa tekisi työnsä tehokkaammin, vaan ruokailujen välissä, kun vatsa ei työskentele hapot saisivat ollakkin laimeampia, etteivät aiheuttaisi vatsaoireita. Minulla on poistettu sappirakko ja sen seurauksena sappinestettä tulee koko ajan. Nesteen pitäisi silti pysyä ohutsuolen puolella, kun vatsassa ei ole ruokaa, mutta sitä tuleekin kokoajan myös vatsan puolelle ja se aiheuttaa niitä vatsavaivoja. Näin lääkäri ainakin asian mulle selitti neljä vuotta sitten. Olen joutunut näiden vatsavaivojen takia syömään jatkuvasti vatsansuojalääkettä. Lääkärien meielestä ei ole ongelma syödä sitä vuosikausia, mutta minun mielestäni on. Nyt ruokavalion avulla koitetaan vähitellen päästä tästä lääkkeestä eroon.

Päivän kuvituksena olkoon realistinen kuvaotos lähtökohdasta, eli on mistä lähteä pudottamaan. Pienellä harjoittelulla voisi tältä kuulamatamilta tulla varsin oiva tulos. Kuva otettu kesällä, miehen sisarustan perheiden, omista yleisurheilukisoista.

Ruokailujen aikataulutuksen kanssa, en ole päässyt ihan tavoitteeseen. Ruokailujen välit eivät saisi olla yli 3h. Muuten syömiseen olen tyytyväinen. Kertaakaan ei ole ollut ähky olo syönnin jälkeen, kerran jätin ruokaa kun tuntui että olenkin jo täynnä. Jokaiselle ruokailulle on ollut pieni nälkä, muttei kuitenkaan sellaista kiljuvaakaan olotilaa, joka vaatisi syömään mitä hyvänsä nyt heti. Muutaman kerran olen tottumuksesta kävellyt jääkaapille katsomaan, että mitähän söisi ja sitten havahtunut siihen, enkä ole ottanut mitään.

Viikon paras sattuma tapahtui heti maanantaina. Samuli oli pelaamassa sulkapalloa ja minä tein sillä aikaa ruokaa. Tein kasvissose-linssikeittoa ja tämä oli ihan uusi ruokalaji meillä. Ruokaan laitoin omalta pihalta saadun ison kesäkurpitsan kuorineen (oli se viimeinen), kukkakaalta ja ruskeita pikalinssejä. Ruoka näytti vihreältä klönttimössöltä. kuin huonosti soseutetulta hernekeitolta jauhelihalla. Kun Samuli saapui kotiin, niin sanoin hänelle, että "Kulta tein meille ruokaa, anna sille mahdollisuus". Kun hän sitten näkin mun keitokset ei me voitu, kuin nauraa räkätää sille ruualle, Samulin ilmeelle ja mun lausahdukselle. No sille mössölle sitten annettiin se mahdollisuus! Samuli on usein aika ennakkoluuloinen uusia ruokia kohtaan. Mössö osoittautui ihan kelpo sapuskaksi, jopa melko maukkaaksi. Mutta koko viikon nyt sitten olen saanut kuulla "Anna sille mahdollisuus"- kommentteja.

Ekan viikon tulos on palkitseva. Vaaka näytti aamulla 86,6kg eli -2,5kg viime viikkoisseen.
Mittanauhalla en mitannut kotona viime viikolla, eri mittaajan ja eri mittanauhan tulokset eivät aina ole oikein vertailukelpoisia. Nyt mitat kotona itse mitattuna olivat:

• Vy kapein kohta 92cm
• Vy normaali kohta 98cm
• Ly 108cm
• Ry 103cm

Ruokaostoksilla

Tänään oli ohjelmassa shoppailua luontaistuotekaupassa ja Prismassa. Tein aiemmin viikolla jo joitain ruoka hankintoja, mutta tänään hieman suuremmin.

Ruokakaupan ostoslistalla oli (nyt ja jo aiemmin viikolla) hedelmiä ja vihanneksia, kananmunia, kalaa, kanaa, jauhelihaa, rahkaa, viiliä, luonnonjugurttia, raejuustoa, mantelimaitoa, kasvissosekeittoja, kana- ja lohikeittoa, oliiviöljyä, voita, purkkiananasta ja tonnikalaa, sesamin siemeniä, esilaisia pähkinöitä, siemenseosta salaattiin, ruskeita pikalinssejä, kaurahiutaleita, porkkanamehua, pakastemarjoja ja -kasviksia. Näistä olisi mun ruokavalion perusta. Yhtään ei edes tehnyt mieli ostaa karkkia ja poikakin tyytyi yhteen jäätelöön. Olin kovin tyytyväinen ostosreissuun!

Luontaistuotekaupasta hain Bioteekin d- vitamiinin 50mg, E-epa kalaöljykapseleita, Ubikinoli valmistetta, Vitavoima monivitamiinia, Bioteekin super magnesiumia ja vehnänorasjauhetta. Melko kallista sanon minä, mutta elämä on. Näillä nyt sitten pitäisi kokeilla parantaa olotilaa. 

Iltapalaksi nauton tänään purkin maitorahkaa, 2dl mustikoita ja lorauksen oliiviöljyä.
Kauniin väristä ja hyvää oli!

Sillä se lähtee millä on tullutkin

Olen miettinyt viime aikoina, sitä jatkuvaa kinaa todella laihojen ja lihavien ihmisten välillä. Molemmat väittävät, että näin on hyvä olla. Voin mahtavasti ja olen tyytyväinen itseeni. En tahtoisi olla toisenlainen. Molemmat puolet voivat toki olla oikeassa ja minusta on ennenkaikkea hyvä, jos ihminen on tyytyväinen itseensä. Mitä väliä sillä on kenellekkään muulle loppujen lopuksi on, miltä sitä näyttää. En kuitenkaan ole vakuuttunut näiden kummankaan osapuolen todellisesta tyytyväisyydestä olotilaansa. Ihminen voi uskotella itselleen mitä vain, jos haluaa olla oikeassa.

Usein laihoilla ihmisillä on siitä laihuudestaan pakkomielle. Vaikkei mitään syömishäiriötä varsinaisesti olisikaan, jokainen suupala kytätään ja lasketaan, aina. Tehdään numero siitä mitä syö, mitä ei syö ja milloin syö. Tuntuu kuin tällaisilla ihmisillä lähes koko ihmisarvo riippuisi siitä, kuinka laiha olet. Tai sitten lihavat ihmiset jotka eivät uskalla julkisesti syödä kuin palan salaattia, kun pelkäävät jonkun asvostelevan syömisiään ja lihavuuden syitä. Toisaalta se paksu vierustoveri kahvipöydässä, joka ottaa viidennen palan kakkua, miettii varmaan vähät välittävänsä muista ja syövänsä mitä tahtoo. Ovatko nämä ihmiset kuitenkaan todella tyytyväisyyttä itseensä, vaikka niin väittäisivätkin? Toki esimerkit ovat äärimmäisiä, eivätkä kaikki ihmiset ole tietenkään tällaisia. Olen vain tehnyt huomioita.

Puhutaan itsestään huolta pitämisestä, terveellisyydestä ja hyvinvoinnista, siitä minkä kokoiset ihmiseet voivat parhaiten, ovat terveimpiä, taikka pitävät itsestään eniten huolta. Tutkimuksia löytyy joka lähtöön, kun vain osaa etsiä. Haluttu tutkimustulos löytyy aina. Tosiasia kuitenkin on ettei vain yhtä oikeaa vastausta tai tapaa toimia ole, vaikka pääsääntöisesti paikkaansa pitäviä onkin. Laiha voi olla sisäisesti läski, kolesteroli ja verenpaine taivaissa, hieman ylipainoisella hyvät veriarvot ja viskeraalirasva-arvot huippu lukemissa, paljon liikkuvalla saatetaan todeta osteoporoosi ja tupakoitsematon voi sairastua keuhkosyöpään. Mikään ei ole koskaan varmaa, mutta jos ei edes yritä on ihan turha sitten valittaa.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että painon huippu on saavutettu. Enää ei ole mukava olla omassa kehossa ja peilistä katsoo eri näköinen ihminen, mitä tunnen olevani. Vaikka olenkin ollut suht sinut itseni kanssa, on aika tehdä asialle jotakin. Olen toki koittanut elää kohtalaisen terveellisesti ja liikkua, mutta niin vain se paino on hilautunut vähitellen ylöspäin. Syitä tähän on monia ja niiden taakse on hyvä koittaa piiloutua. Tosiasia kuitenkin on, että itse olen painoni syönyt, vaikka hyviä avustavia tekijöitäkin löytyy. Itsetutkiskelu, asioiden tunnisteminen ja myöntäminen, sekä halu muutokseen ovat ensiaskeleita kohti sitä peilikuvaa, joka sisäisesti tunnen olevani.

Vanha sanonta sanoo, että "Sillä se lähtee millä on tullutkin". Tässä tapauksessa läskit on tulleet syömällä, joten syömällä ne myös lähtevät! Elilen oli päivällisellä ruokana Kanasalaattia ja salaatinkastikkeena basilikaoliiviöljyä. Mausstettu oliiviöljy oli minulle ihan uusi tuttavuus. Iloinen sellainen, sillä se on muuten hyvää! Miten en ole aiemmin tajunnutkaan tutustua.

Kanasalaattini sisälsi: jääsalaattia, pinaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, kanasuikaleita ja siemensekoituksesta ripautus. Ostin valmiin siemensekoituksen ja se näytti sisältävän myös pähkinöitä. Ei tosin haittaa, kun cashew-pähkinät on mun lemppareita.

Miksi hylje on kuivalla maalla?

Blogin nimi tuntuu ehkä ensilukemalta tyhmältä... muttei kuitenkaan ole. Antakaa kun selitän.

Viime viikolla lapsilla oli syysloma ja oltiin koko porukalla uimahallissa. Harjoiteltiin sukeltamista isossa altaassa ja oltiin vedessä kuin hylkeet. Lähtiessä mies tarjosi polveaan, että voisin astua sille ja pääsisin altaasta nätisti ylös. No en tietenkään huolinut, vaan halusin itse hypätä käsien avulla altaan reunalle. Tietenkin siinä sitten kävi niin, että ranne petti alta ja mätkähdin mahalleni maate altaan reunalle. Melko noloa, kun uimahalli oli täynnä ihmisiä. Siinä minä sitten kuitenkin makoilin, kuin hylje kalliolla ja olin tukahtua nauruun.

Blogille nimen keksiminen on hankalaa. Mikään mitä yritin ehdottaa ei käynyt bloggerin mielestä osoitteeksi tai se oli jo varattu, haluain kuitenkin että nimi ja osoite ovat samat. Siinä sitten tuli mieleeni, että vuosien varrella on tullut ponnisteltua kohti terveellisempää elämää monin tavoin. Välillä paremmin ja välillä taas huonommin tuloksin. Prosessi on ollut yhtä sulavaliikkeistä, kuin hylkeen eteneminen kuivalla maalla, taikka yritykseni päästä sieltä uima-altaasta ylös ja mätkähdys sen reunalle makoilemaa.

Se että osaa nauraa itselleen, ei ole itsestään selvää. Minunkin on sitä pitänyt opetella vuosien myötä. Nyt sen kuitenkin jo osaan, ainakin kohtalaisesti. Kun tämän tajusin tuli blogin nimeksi, "Hylje kuivalla maalla" ja kuvaukseen kirjoitin aihealuetta hieman selventävän kommentin, "Matkalla kohti hyvinvointia ja kevyempää olemusta".

Tässä on näytille pari kuvaa. Kuvat ovat viime kesältä heinä-elokuun vaihteesta ja sama ajankohta vuodelta 2009, jolloin tavattiin mieheni kanssa. Viisi yhteistä vuotta on siis takana. Nyt olisikin tavoitteenani saavuttaa tuo puolen vuosikymmenen takainen olotila ja kunto kehossani. Muutos ei ole ollut oikein hyvään suuntaan. Puolustella tietenkin pitää ja tämän kesän kuvassa ei ollut tarkoitus kuvata minua vaan tuota juomapullopussia. Itse kuitenkin olen yleensä kameran takana ja parempaakaan otosta ei löytynyt.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tästä se alkaa, matka parempaan eläämänhallintaan. Pullahiiri, sokerirotta ja sohvaperuna ovat kovasti koittaneet hallita elämääni, valtataisteluja on käyty kauan. Nyt on kuitenkin koittanut aika jättää heille lopullisesti hyvästit ja ottaa elämä haltuun. Päämääränä on muuttaa elämäntavat terveellisemmiksi, tulla parempaan kuntoon kaikin puolin, sekä laihtua.

Oman elämän hallinta saattaa olla toisinaan melko vaikeaa, eteenkin jos paras kaveri ja terapeutti, on ollut tuo kavala sokerirotta. Siinä ei ole auttaneet yhtään hyvät aikomukset, kun stressi on iskenyt ja suklaa helpottanut oloa. Huomenna en sitten enää syö karkkia ja alan laihduttamaan on täyttä itsepetosta ja höpö höpöä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitää täysin paikkaansa. Olen tullut siihen tulokseen että, jos ei ole kunnolla valmistautunut elämäntapamuutokseen ei se voi lopullisesti onnistuakkaan. Tietyski kaikki olemme erilaisia ja toisilla on rautaisempi itsehillintä, eikä ympäristöllä ole niin suurta vaikutusta tekemisiin kuin toisilla. Mutta nämä supertyypit eivät sitten olekkaan tässä tilanteessa, että elämäntaparemontti on tarpeen ja laihtua pitäisi 20kg.

Olen nyt valmistautunut tähän muutokseen monella taholla. Taustajoukot on valmistetu ja toimintasuunnitelma valmiina. Nyt minä onnistun, pääsen tavoitteisiini ja pysyn niissä, ehkä jopa ylitän ne! Tästä se alkaa, matka parempaan elämänhallintaan ja keveämpään olemukseen.

Tämän matkan aloitin aamulla aivan uudenlaisella aamupalalla, nimittäin tuorepuurolla. Tosin se oli olemukseltaan lähinnä pirtelöä (meniköhän jotain väärin), mutta yllätti minut täysin ja oli hyvää :)

Kuva on vuodelta 2009. Olkoot tämä kuvassa, päälläni oleva mekko, nyt tavoite vaatteena.