Kaikkein tärkein rooli on kotijoukoilla. Jos aikaisemmin yhdessä syötiin sipsejä sohvalla elokuvaa katsellen ja nyt toinen päättääkin alkaa syömään toisin, toinen taas ei, täytyy muutoksen tekijällä olla rautainen tahto ja timanttinen itsehillintä, jotta uudet tottumukset jäävät käytännöksi. Hyvin usien kuitenkin käy niin, että jonkin ajan kulua toisen vanhat tavat vetävät muuttujaa puoleensa ja palataan ainakin osittain vanhaan. Toki uusien asioiden käytännöksi saaminen vie aikaa ihannetapauksessakin ja muutokset tapahtuvat pienin askelin. Näin ainakin tulisi olla, jotta uusiin asioihin ennättää sopeutua ja ne omaksua. Kaikkein hienointahan olisi, jos uutta elämäntapaa opeteltaisiin yhdessä!
Itse olen tässä vuosien varrella hiljalleen kulkenut kohti liikunnallisempaa elämää ja terveellisempää ruokailua. Periaatteessa siis jo tiedän, kuinka tulisi liikkua, syödä ja mitkä tavat sopivat juuri minulle. Käytännön toteutus on taas hieman horjunut, olen kulkenut kaksi askelta eteen ja yhden taakse. Nyt tämän syksyisen uuden startin alkaessa, jouduinkin erityisesti miettimään tätä käytännön totutusta ja tukiverkostoani, jotta muutoksesta viimeinkin tulisi pysyvä tapa.
Tukiverkkoni olen jakanut kolmeen osaan ja nämä kaikki on nyt otettu mukaan toteutukseen. Yhdessä osassa on PT Tiia-Lotta Lintula, jonka kanssa olen aikaisemminkin tehnyt yhteistyötä. Käännyin hänen puoleensa, jotta saisin yksinkertaisen ja helpon suunnitelman ruokavalioksi. Tämä siksi, että pääsisin tiukalla suunnitelmalla hyvään alkuun. Saisin tuloksia heti lähdössä, jotka motivoisivat sitten jatkamaan rauhallisesti eteenpäin, voisin olla varma ruokailujeni kokonaisuudesta ja pääsisin vaikeimman yli. Minulle kaikkein vaikeinta siis on aina ollut aloittaminen tai lähinnä aloitetun pitäminen yli viikon. Häneltä saan apuja jatkossakin, niitä tarvitessani.
Toinen ja tärkein osa on kotijoukot, eli mieheni Samuli. Hän on toisi liikunnallinen ja on minuakin kannustanut kiitettävästi liikunnan pariin. Tähän oaan olen ollut tyytyväinen. Ruokailupuoleen en. Hän liikkuu ja kuluttaa paljon enemmän, kuin minä ja siksi saa syödäkkin enemmän, se ei ole kuitenkaan ollut ongelma, vaan arkiruokailut, herkkujen määrä ja minun ruokailujeni tukseminen. Koska hän liikkuu paljon ja osa liikunnasta on tavoitteelista, sain hänet uskomaan ruokatottumusten tärkeyteen myös omalla kohdallaan. Nyt on mies motivoitu kokilemaan terveellisempää tapaa syödä ja samalla tukemaan minun tavoitteitani. Teimme myös eräänlaisen sopimuksen, liittyen kolmanteen tukiverkostoni osaan.
Kolmas osa tukiverkkoani on Hyvänolon painonhallintaa ryhmä. Ryhmä on Keplin (Keski-Pohjanmaan liikunta) pitämä. Sitä vetää Aikuisliikunnasta vastuussa oleva Satu Heinoja ja mukana on vapaaehtoisia liikuttaja koulutuksen saaneita tsemppareita. Olemme molemmat (minä ja Samuli) olleet useamman vuoden mukana Keplin vapaaehtois toiminnassa ja saaneet tämän koulutuksen. Aloitimme toiminnan juoksukouluun osallistumisen jälkeen ja olemme olleeet siinä mukana useamman vuoden (ollaan siis harrastettu yhdessä). Kun minun selkä sanoi, ettei enää juosta, lähdin viime keväänä mukaan tähän Keplin toiseen ryhmään, eli Hyvänolon painonhallintaan. Sainkin tuloksia aikaiseksi, mutta niiden pitäminen on ollut vaikeaa ja eteenkin lisätulosten saanti on tökkinyt. Eilen alkoi uusi Hyvänolon painonhallintaa- ryhmä ja nyt siis sain miehenikin mukaan ryhmään tsemppariksi ja tutustumaan terveellisempään tapaan syödä. Sopimuksemme sisältö on siis se, että hän alkaa syödä paremmin, yhdessä kanssani ja minä saan tuloksia aikaiseksi. Olen siis motivoinut tärkeimmän tukiverkkoni osan hyvin! Joten tuen puutteeseen ei teorian toimeenpano ainakaan pitäisi kaatua.
 |
| Tänään aamupäivällä nappasin kännykällä minusta ja tärkeimmästä tsempparistani kuvan, kun lähdettiin salilta kotiin. Meillä oli yhteinen aamupäivävapaa ja käytiin se laatuaikaan kuntosalilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti