Kun nyt syksyllä aloitin uuden elämäntavan opettelemisen, tein itseni kanssa paljon ajatustyötä. Olen ollut toki kiinnostunut aiheesta ennenkin ja tehnyt kaikenlaista itseni hyväksi, mutta nyt motivaatio tuntui olevan ihan erilaista. Kävin itseni kanssa läpi asioita, kuten: Miksi tätä haluan? Millä tavoilla toimin, jotta onnistun? Mitkä on tavoitteeni? Millaisia tukitoimia tarvitsen?
Tämä ajatustyö tuntui tärkeältä ja antoi aivan uudenlaista motivaatiota. Tajusin, että jos nuppi ei ole oikealla tavalla mukana, ei tulokset voi olla pysyviä, seurauksena saattaisi olla jojoilua tai saattaisin sairastua vaikka bulimiaan. Usein uusien elämäntapojen opettelussa tai ihan vain laihduttamisessakin taidetaan unohtaa henkisen valmiuden tärkeys.
Tässä artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka tärkeää on osata kuunnella itseään, tunnistaa oikeat tarpeet ja mistä tietyt halut johtuvat. Jos oleet vaikka tunnesyöjä, miksi sitä teet ja oppia tunnistamaan halut toisistaan, kuten oikeasta nälästä johtuvasta tarpeesta syöminen, tunteiden aiheuttamasta tarpeesta.
Vielä pari vuotta sitten luultiin, että tätä itsetuntemusta ei voi varsinaisesti kehittää. Ajateltiin, että mietiskely , joogaaminen tai muu omaan isteensä päin kääntyminen saattaisi auttaa itsetuntemuksen keittymistä, mutta näin ei pelkästään olekkaan.
Ihmisen tunteet, halut ja tarpeet kulkeutuvat aivoihin Vargus- hermoston kautta. Tämä hermosto on kuin ihmisen versio auton koelaudasta. Auton koelaudassa palaa punainen valo, esim. kun se pitää tankata. Vargus- hermoston tehtävänä on ilmoittaa aivoille, kun tarvitaan polttoainetta. Jos tämä hermosto ei toimi kunnolla, tai sen viestejä ei osata tulkita oikein, syntyy ongelmia, kuten syöminen ahdistukseen.
Nyt on todettu että hermosto ei aktivoidu sisäänpäin kääntyneestä toiminnasta ollenkaan, kuten meditaatiosta tai joogasta, vaan se saadaan aktivoitumaan epäitsekkäistä teoista, empatiasta ja toisten auttamisesta ja toisten tunteisiin eläytymisestä. Enkä usko että tässä tarkoitetaan työperäistä auttamista, vaan ihan vapaaehtoista omalla ajalla tapahtuvaa toimintaa. Olemalla siis hyvä lähimmäinen ja ystävä, voit oppia tuntemaan paremmin myös itseäsi, kunhan annat vain itsellesi mahdollisuuden. Tämän mahdollisuuden taas voit antaa sillä pienellä itsetutkiskelun hetkellä vaikka joogatessa, taikka takkatulen ääressä hiljentyen.
Itsetuntemuksella on siis, myös artikkelin mukaan, ratkaiseva vaikutus uusien elämäntapojen opettelussa ja lopputuloksen onnistumisessa. Pitää tietää mitä keho tarvitsee ja haluaa. Pelkästään se että ennen jokaista ruokailua miettii kuinka näkä minulla oikeasti on (1 on ei yhtään ja 5 valtava) ja ruokailun päätteeksi, kuinka kylläiseksi tulin (1 jäi nälkä, 5 ähky), auttaa itsetuntemuksen tiellä eteenpäin. Sama pätee kehon antamiin viesteihin treenin tai lepopäivän tarpeellisuudesta, muuten ei kehitystä tapahdu kunnolla.
Omat pohdintani olivat siis täysin oikean laisia, itsetutkiskelun kohteita. Pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä, sekä ymmärtää miksi minä jotakin teen.
Kuvassa tämän aamuinen aamupala. Munakas: pieni punasipuli, 2 munaa, suolaa, pippuria, loraus maitoa ja paistamiseen voita. Paistettu tomaatti, eilisen salaatin loput (jääsalaatti, kurkku, kesäkurpitsa, pinaatti, tomaatti) ja pieni loraus oliiviöljyä. Heti herättyä ei ollut ollenkaan nälkä ja otin vain vitamiinit yms. Söin vasta tunnin päästä, jolloin nälkä olikin jo kohtalainen 3. Kylläisyys oli ruokailun jälkeen myös hyvä 3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti