Näkökulma on valinta

Olen perusluonteeltani melko positiivinen ihminen. Lasini on ennemmin puoliksi täysi, kuin puoliksi tyhjä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Toki on päiviä ja hetkiä, kun valitan erilaisista asioista tai kaikki tuntuu olevan huonosti. Tällaisia hetkiä on varmasti kaikilla ja niin pitää ollakkin, muuten emme osaisi arvostaa jokapäiväisen arjen kauneutta. Toisilla tällaisia mutristelu hetkiä on enemmän, kuin toisilla, mutta se paljonko niitä on, on mielestäni asenne kysymys ja oma valinta.

Elämänasenteemme vaikuttaa paljon omaan mielentilaamme ja ympärillämme oleviin lähimmäisiin. Se keskitymmekö siihen mikä on huonosti ja mitä meiltä vielä uupuu ja mitä haluaisimme lisää, vaiko siihen mitä kaikkea olemme jo saaneet ja mitkä asiat ovat hyvin elämässä, on ratkaisevaa. Tämä koskee mielestäni kaikkea elämässämme, niin ihmissuhteita, työtä, kotia, vapaa-aikaa, kuin elämäntapojammekin.

Oikein negatiivisen ihmisen lähellä on raskasta olla. Tällaisilla ihmisillä on kaikki aina huonosti, eikä nähdä ollenkaan asioiden positiivisia puolia, vaan keskustelut ovat valitusta valituksen perään. Tunnen muutaman täällaisen ihmisen, eikä heidän seuransa pahemmin kiinnosta. Negatiivisuudenkin saattaa pystyä pitämään piilossa hetken aikaa, mutta pitemmän päälle se tulee kyllä ilmi.

Toisen ihmisen elämästä ja ongelmista ei voi oikeasti koskaan olla selvillä. Toiset peittävät ongelmat kulissien taakse ja toiset paisuttelevat omansa kärpäsestä härkäseksi. Eräät ovat onnellisia tavallisesta arjesta ja toisten mielestä elämä on mustaa ja kamala, jos ei kokoajan ole huippuhetkiä tiedossa, mutta kaikkeen turtuu ja sitten tarvitaan taas jotain enemmän, että elämä tuntuisi miltään.

Pitäisi opetella nauttimaan arjen pienistä asioista ja huomaamaan kauneutta sielläkin mistä sitä ei tavallisesti etsitä. Uskon vakaasti, että elämä on palkitsevampaa, kun siihen suhtautuu positiivisella otteella. Uskon toisaalta myös siihen, että mieltä vaivaavat asiat pitää saada sanottua ääneen toiselle ihmiselle, puolisolle, ystävälle tai vaikka keskustelupalstalle. Kun asia on sanottu, ei se enää vaivaa niin paljon ja on taas helpompi jatkaa positiivisellä asenteella eteenpäin.

Omassa ja läheisten elämässä on ollut kaikenkokoisia sattumuksia ja ongelmia, mutta uskon niiden vahvistaneen meitä ja opettaneen nauttimaan siitä mitä meillä on. Vaikka aina kaikkea hyvää voi olla vaikea havaita, niin siellä se on, kunhan uskaltaa katsoa.

Kuvassa vasemmalla vuoden 2011 tilanne 95kg. Oikealla tämän aamuinen 84,2kg.
Huomenna 3 viikkoa takana ja viitisen kiloa lähtenyt siinä ajassa. Me happy!

Myös painonpudotus on varmasti helpompaa, kun sitä ei ota liian vakavasti. Kun ei ole laihdutuskuurilla, vaan muuttaa elämäänsä pysyvästi pikkuhiljaa, saa varmasti parempia ja pysyvämpiä tuloksia aikaiseksi. Jokaisen salaatti gramman punnitsemisessa ei ole mitään järkeä ja joskus pitää myös herkutella. Ikuisella laihdutuskuurilla olisi kurja elää.

Tänään  on isäinpäivä ja aion käydä moikkaamassa omaani, sekä syödä mahdollisesti tarjolla olevaa kakkua. Nautin herkkuni ja jatkan sitten taas matkaani kohti kevyempää olemusta tyytyväisenä ja onnellisena isäni seurassa vieteystä ajasta.

P.S. Myös isäni lasi on aina puoliksi täynnä.