Tieto lisää pohdintojen tarvetta

Tänään on ollut oikein  tietopainoitteinen päivä ruokailujen suhteen. Aamupäivällä kävin lounaalla oman ravintovalmentajani kanssa.  Hän on suunnitellut minulle tämän perusruokavalion, jota noudatan tai ainakin yritän noudattaa. Illalla meillä oli sitten Hyvänolon painonhallintaa- ryhmässä ravitsemusneuvoja terveyskeskukselta luennoimassa suomalaisista ravitsemussuosituksista.

Kummassakin paikassa vierähti tunnin verran aikaa ja täytyy kyllä sanoa, että toisistaan aika poikkeavat tunnit olivat. Tämä minun ravintovalmentajani on opiskellut funktionaalista lääketiedettä ja illan luennoitsija tietenkin koululääketiedettä, omavalmentajan kanssa käytiin tietenkin minun henkilökohtaisia ravinto asioita lävitse ja illalla yleisiä ravintosuosituksia. Suurimmalta osaltahan molemmat lähteet ovat samoilla linjoilla, mutta tietyiltä osilta taas ei. Ymmärrän kyllä, että viralliset ravintosuositukset tehdään yleispäteviksi, joita noudattamalla ei voi syömisten kanssa ainakaan pahasti metsään mennä ja jos ruokailut ovat olleet aiemmin mitä sattuu, on tämän uuden ravintokolmion mukaan syöminen loisto saavutus.

Uusien ravintosuositustenn mukainen ravintokolmio.

Kotona, kun kultsin kanssa sitten luennosta keskustelin ja kysyin hänen mielipidettään siitä, vastasi hän, että "Olihan se... Sinä et tainut olla ihan kaikesta luennoitsijan kanssa samaa mieltä". No juu en ihan ollut. Eniten minua illan luennossa häiritsi keskustelu D- vitamiinista ja se sai miettimään koko ravintokolmion määrityksen tehneiden tahojen tarkoitusperistä. Vaikka kolmio on ihan loistava ohjeistus terveellisiin elintapoihin, väkisn tuli mieleen, että onko sen takana elintarviketeollisuus vai oikeasti puolueeton taho jonka tavoitteena on suomalaisten hyvinvointi.

D- vitamiinikeskustelu, johon viittasin meni suunnilleen niin, että joku kysyi d-vitamiinin tarpeellisesta määrästä ja sitten siitä, että saantisuosituksen muuttamisesta isommaksi keskusteltiin jonkin aikaa sitten laajastikkin. Suosituksen muuttamisesta suuremmaksi luovuttiin ja kun kysyin syytä, niin vastaus oli suunnilleen näin: "D-vitamiinin saantisuosituksen nostosta luovuttiin, koska juuri on saatu läpi uudistus, jossa maitoon saatiin lisättyä d-vitamiinia sille tasolle, että kansalaiset eivät kärsi suositukseen verraten sen puutoksesta. Nyt jos suositusta olisi nostettu, olisi d-vitamiinia pitänyt taas koittaa saada lisättäväksi johonkin ruokaan. Sitten joku kuitenkin ottaisi sitä vielä lisää purkista ja saattaisi saada sen yliannostuksen. Tällä hetkellä oikeanlaisen ravinnon lisäksi ei aikuisen ihmisen tarvitse siis d-vitamiinilisää ottaa, mihinkään vuodenaikaan. Vaikka maailman kansanterveysjärjestön saantisuositus on tuplaten suomen suosituksen verran, katsottiin että tämä riittää suomalaisille." Mielestäni vastaus on aivan järjetön. D-vitamiinin saantisuositusta ei siis voida nostaa sen takia, että se tulisi elintarviketeollisuudelle kalliiksi! Vaikka muualla suositus on tuplaten suomen verran ja lisää suositellaan ympäri vuoden, ei suomessa siis aikuisen tarvitse sitä ottaa edes pimeimpään vuodenaikaan.

Saman tason vastaus tuli jodin saannista. Pääasiassa suomalaiset saavat jodin jodioidusta suolasta. Suolan käyttöä suositellaan vähennettävän, jolloin myös jodin saanti vähenee. Suurin osa suomalaisista kärsii muutenkin jo jodin puutoksesta. Vaikka suomalaiset saavat suuren osan suolastaan elintarviketeollisuuden tuotteista, kuten leivästä, ei teollisuus käytä jodioitua suolaa vaan tavallista jodioimatonta, koska se on halvempaa. Jotenkin ristiriitaista mielestäni...

Ravintosuositusten mukaan koostettu ateria

Noiden kahden esille tulleen asian perusteella aloin miettiä kuka koko ravintokolmion koostamisen takana oikein on. Esimerkiksi juuri tuon leivän ja viljan osuuden suuruus, seuraavaksi suurin kasvisten, vihannesten ja hedelmien jälkeen. Pitäisikö se tosiasiassa olla ihan noin suuri? Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee kokojyväviljoja, mutta onko tuo määrä oikea vai leipäteollisuuden määrittelemä?

Kokonaisuudessaan päivän anti oli oikein hyvä ja antoisa. Tullut tieto sai taas miettimään asioita ja sehän on vain hyvä. En ole ravintosuosituksia heittämässä romukoppaan tai muuta sellaista, mutta hyvä olisi varmaan kuitenki välillä pohtia asioita monelta kannalta. Jatkan siis pohtimista ja palaan ehkä tarkemmin asiaan joskus toiste.