Viime viikolla lapsilla oli syysloma ja oltiin koko porukalla uimahallissa. Harjoiteltiin sukeltamista isossa altaassa ja oltiin vedessä kuin hylkeet. Lähtiessä mies tarjosi polveaan, että voisin astua sille ja pääsisin altaasta nätisti ylös. No en tietenkään huolinut, vaan halusin itse hypätä käsien avulla altaan reunalle. Tietenkin siinä sitten kävi niin, että ranne petti alta ja mätkähdin mahalleni maate altaan reunalle. Melko noloa, kun uimahalli oli täynnä ihmisiä. Siinä minä sitten kuitenkin makoilin, kuin hylje kalliolla ja olin tukahtua nauruun.
Blogille nimen keksiminen on hankalaa. Mikään mitä yritin ehdottaa ei käynyt bloggerin mielestä osoitteeksi tai se oli jo varattu, haluain kuitenkin että nimi ja osoite ovat samat. Siinä sitten tuli mieleeni, että vuosien varrella on tullut ponnisteltua kohti terveellisempää elämää monin tavoin. Välillä paremmin ja välillä taas huonommin tuloksin. Prosessi on ollut yhtä sulavaliikkeistä, kuin hylkeen eteneminen kuivalla maalla, taikka yritykseni päästä sieltä uima-altaasta ylös ja mätkähdys sen reunalle makoilemaa.
Se että osaa nauraa itselleen, ei ole itsestään selvää. Minunkin on sitä pitänyt opetella vuosien myötä. Nyt sen kuitenkin jo osaan, ainakin kohtalaisesti. Kun tämän tajusin tuli blogin nimeksi, "Hylje kuivalla maalla" ja kuvaukseen kirjoitin aihealuetta hieman selventävän kommentin, "Matkalla kohti hyvinvointia ja kevyempää olemusta".
Tässä on näytille pari kuvaa. Kuvat ovat viime kesältä heinä-elokuun vaihteesta ja sama ajankohta vuodelta 2009, jolloin tavattiin mieheni kanssa. Viisi yhteistä vuotta on siis takana. Nyt olisikin tavoitteenani saavuttaa tuo puolen vuosikymmenen takainen olotila ja kunto kehossani. Muutos ei ole ollut oikein hyvään suuntaan. Puolustella tietenkin pitää ja tämän kesän kuvassa ei ollut tarkoitus kuvata minua vaan tuota juomapullopussia. Itse kuitenkin olen yleensä kameran takana ja parempaakaan otosta ei löytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti