Ihana pilates

Minun pelastuksen kaiken sairastelun, loukkaamisten ja vammojen keskellä on ollut pilates ja meidän ihana ohjaajamme Tiia-Lotta Lintula. Olen käynyt Tiia-Lotan kurssimuotoisilla yksityisillä tunneilla ja sitten ihan tavallisilla, eri pitäjien yleisillä tunneilla kuntosalilla.

Eilen pääsin pilates tunnille taas pitkästä aikaa. Vuorotyö tahtoo välillä häiritä näitä harrastuksia. Kyllä oli taas ihanaa. Ei mukamas tuntunut kovin raskaalle, mutta tänään on kädet kipeänä.

Tiia-Lottan kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo ennen pilatesta, kuntosalilla. Tiia-Lotta tunsi minut ja ongelmani, ryhmäliikunta tunnit eivät sopineet, kun selkä kipuili kaikesta ja hän ehdotti minulle pilatesta. Lähdin mukaan. Kun sitten minulta petti selkä kokonaan ja todettiin välilevynpullistuma, loppui kaikki liikunta joksikin aikaa siihen. Kun selän oli annettu tarpeeksi levätä ja fyssarin kanssa jonkin aikaa kuntoutettu, uskaltauduin pilatekseen takaisin mukaan. Oli ihanaa kun ohjaaja tunsi kaikkien ongelmat ja osasi neuvoa kullekkin oikeat vaihtoehto liikkeet, miten mikäkin tuli tehdä ja valvoi, että kaikki osasivat tehdä liikkeet oikein. Kun olin oppinut tekemään liikkeet oikein ja tiesin tietyille liikkeille vaihtoehdot, jotka sopivat minlle, uskaltauuduin muidenkin pitäjien tunneille. Olen kuitenkin todennut, että oma tuttu ohjaajani on paras.

Pilateksen avulla olen saanut selkäni siedettävään kuntoon ja osaan soveltaa liikkeitä myös elämän eri askareisiin. Monen mielestä pilates saattaa olla huuhaata ja ettei siinä lihakset kehity. Höpö höpö. Pilates on juuri niin rankka laji, kuin sen itselleen tekee. Se jolla ei kunnolla tehdyn tunnin jälkeen ole mikään paikka parin päivän aikana kipeänä, ei vain ole osannut tehdä tunnilla liikkeitä oikein tai riittävän tehokkaasti. Tehkokkuuden lisäksi lajissa on mielestäni hienoa sen rauhallisuus. Asentoihin saa mennä rauhassa ja liikkeet tehdään rauhallisesti, mikä sopii minulle. Vaikka selkäni onkin jo hyvässä kunnossa, on sen kanssa on ihan turha haaveilla lähtevänsä pumppi tunnille tai steppiin, ei kiitos. Minä en pompi, hypi, enkä juokse... ainakaan vielä. Joogaakin olen kokeillut, mutta se ei sovi ainakaan minulle yhtä hyvin. Sillä siinä täytyy asanoissa olla monesti liian kauan tai tehdään ääriliikkeitä (ei kovin suositeltavia yliliikkuville nivelille).

Onneksi on olemassa vaihtoehtoja ja jokaisen lajin ei tarvitse sopia kaikille. Vaikkakin pilatesta suosittelisin jokaisen kokeilean. Toki harrastan muutakin liikuntaa, kuin pilatesta, mutta niistä sitten joskus myöhemmin.

Eka viikko takana

Ensimmäinen viikko ruokavaliota takana ja olen tyytyväinen itseeni! Melko kivuttomasti on sujunut syömisten kanssa ja ainoastaan tiistaina teki mieli jotain herkkuja, mutta senkin yli pääsin hienosti. Töissä oli joka päivä jotain karkkia tarjolla, eikä mieleni edes tehnyt ottaa niitä, kun ennen olisin ottanut ainakin yhden tykkäsin taikka en. Vaikein paikka tuntui etukäteen olevan eilen sunnuntaina. Meille tuli vieraita ja jotain tarjottavaa piti keksiä. Tehtiin sitten niin, että Samuli valitsi pullapuolen tarjottavista ja minä sitten terveellisemmät eväät. Selvisin kahvipöydästä mielestäni voittajana ja teen kanssa söin omenalohkoja, porkkanatikkuja, pikku palasia banaania ja pähkinäsekoituksesta hieman. Vieraat toivat tuliaisiksi takassa paistettua savusttettua possun ulkofilettä. Sitä en voinut vastustaa, tuoksui NIIN hyvälle ja oli vielä lämmintä paketista avattaessa!  Kaikenkaikkiaan meni hienosti, eteenkin kun pelkäsin sortuvani munkkiin.

Veden jonti on tuottanut hieman ongelmia. On hieman vaikeaa saada juotua tarpeeksi, kun ruuan kanssa en saisi juoda, vaan vain ruokailujen välissä. Sitten jos saa juotua tarpeeksi, joutuu koko ajan hypätä vessasssa. Ruuan kanssa juomattomuutta kokeillaan siksi, että vatsa toimisi tehokkaammin ja jos vatsavaivoja saisi näin vähenemään. Eli vettä ei juoda ruualla, jottei se laimentaisi vatsahappoja ja näin vatsa tekisi työnsä tehokkaammin, vaan ruokailujen välissä, kun vatsa ei työskentele hapot saisivat ollakkin laimeampia, etteivät aiheuttaisi vatsaoireita. Minulla on poistettu sappirakko ja sen seurauksena sappinestettä tulee koko ajan. Nesteen pitäisi silti pysyä ohutsuolen puolella, kun vatsassa ei ole ruokaa, mutta sitä tuleekin kokoajan myös vatsan puolelle ja se aiheuttaa niitä vatsavaivoja. Näin lääkäri ainakin asian mulle selitti neljä vuotta sitten. Olen joutunut näiden vatsavaivojen takia syömään jatkuvasti vatsansuojalääkettä. Lääkärien meielestä ei ole ongelma syödä sitä vuosikausia, mutta minun mielestäni on. Nyt ruokavalion avulla koitetaan vähitellen päästä tästä lääkkeestä eroon.

Päivän kuvituksena olkoon realistinen kuvaotos lähtökohdasta, eli on mistä lähteä pudottamaan. Pienellä harjoittelulla voisi tältä kuulamatamilta tulla varsin oiva tulos. Kuva otettu kesällä, miehen sisarustan perheiden, omista yleisurheilukisoista.

Ruokailujen aikataulutuksen kanssa, en ole päässyt ihan tavoitteeseen. Ruokailujen välit eivät saisi olla yli 3h. Muuten syömiseen olen tyytyväinen. Kertaakaan ei ole ollut ähky olo syönnin jälkeen, kerran jätin ruokaa kun tuntui että olenkin jo täynnä. Jokaiselle ruokailulle on ollut pieni nälkä, muttei kuitenkaan sellaista kiljuvaakaan olotilaa, joka vaatisi syömään mitä hyvänsä nyt heti. Muutaman kerran olen tottumuksesta kävellyt jääkaapille katsomaan, että mitähän söisi ja sitten havahtunut siihen, enkä ole ottanut mitään.

Viikon paras sattuma tapahtui heti maanantaina. Samuli oli pelaamassa sulkapalloa ja minä tein sillä aikaa ruokaa. Tein kasvissose-linssikeittoa ja tämä oli ihan uusi ruokalaji meillä. Ruokaan laitoin omalta pihalta saadun ison kesäkurpitsan kuorineen (oli se viimeinen), kukkakaalta ja ruskeita pikalinssejä. Ruoka näytti vihreältä klönttimössöltä. kuin huonosti soseutetulta hernekeitolta jauhelihalla. Kun Samuli saapui kotiin, niin sanoin hänelle, että "Kulta tein meille ruokaa, anna sille mahdollisuus". Kun hän sitten näkin mun keitokset ei me voitu, kuin nauraa räkätää sille ruualle, Samulin ilmeelle ja mun lausahdukselle. No sille mössölle sitten annettiin se mahdollisuus! Samuli on usein aika ennakkoluuloinen uusia ruokia kohtaan. Mössö osoittautui ihan kelpo sapuskaksi, jopa melko maukkaaksi. Mutta koko viikon nyt sitten olen saanut kuulla "Anna sille mahdollisuus"- kommentteja.

Ekan viikon tulos on palkitseva. Vaaka näytti aamulla 86,6kg eli -2,5kg viime viikkoisseen.
Mittanauhalla en mitannut kotona viime viikolla, eri mittaajan ja eri mittanauhan tulokset eivät aina ole oikein vertailukelpoisia. Nyt mitat kotona itse mitattuna olivat:

• Vy kapein kohta 92cm
• Vy normaali kohta 98cm
• Ly 108cm
• Ry 103cm

Ruokaostoksilla

Tänään oli ohjelmassa shoppailua luontaistuotekaupassa ja Prismassa. Tein aiemmin viikolla jo joitain ruoka hankintoja, mutta tänään hieman suuremmin.

Ruokakaupan ostoslistalla oli (nyt ja jo aiemmin viikolla) hedelmiä ja vihanneksia, kananmunia, kalaa, kanaa, jauhelihaa, rahkaa, viiliä, luonnonjugurttia, raejuustoa, mantelimaitoa, kasvissosekeittoja, kana- ja lohikeittoa, oliiviöljyä, voita, purkkiananasta ja tonnikalaa, sesamin siemeniä, esilaisia pähkinöitä, siemenseosta salaattiin, ruskeita pikalinssejä, kaurahiutaleita, porkkanamehua, pakastemarjoja ja -kasviksia. Näistä olisi mun ruokavalion perusta. Yhtään ei edes tehnyt mieli ostaa karkkia ja poikakin tyytyi yhteen jäätelöön. Olin kovin tyytyväinen ostosreissuun!

Luontaistuotekaupasta hain Bioteekin d- vitamiinin 50mg, E-epa kalaöljykapseleita, Ubikinoli valmistetta, Vitavoima monivitamiinia, Bioteekin super magnesiumia ja vehnänorasjauhetta. Melko kallista sanon minä, mutta elämä on. Näillä nyt sitten pitäisi kokeilla parantaa olotilaa. 

Iltapalaksi nauton tänään purkin maitorahkaa, 2dl mustikoita ja lorauksen oliiviöljyä.
Kauniin väristä ja hyvää oli!

Sillä se lähtee millä on tullutkin

Olen miettinyt viime aikoina, sitä jatkuvaa kinaa todella laihojen ja lihavien ihmisten välillä. Molemmat väittävät, että näin on hyvä olla. Voin mahtavasti ja olen tyytyväinen itseeni. En tahtoisi olla toisenlainen. Molemmat puolet voivat toki olla oikeassa ja minusta on ennenkaikkea hyvä, jos ihminen on tyytyväinen itseensä. Mitä väliä sillä on kenellekkään muulle loppujen lopuksi on, miltä sitä näyttää. En kuitenkaan ole vakuuttunut näiden kummankaan osapuolen todellisesta tyytyväisyydestä olotilaansa. Ihminen voi uskotella itselleen mitä vain, jos haluaa olla oikeassa.

Usein laihoilla ihmisillä on siitä laihuudestaan pakkomielle. Vaikkei mitään syömishäiriötä varsinaisesti olisikaan, jokainen suupala kytätään ja lasketaan, aina. Tehdään numero siitä mitä syö, mitä ei syö ja milloin syö. Tuntuu kuin tällaisilla ihmisillä lähes koko ihmisarvo riippuisi siitä, kuinka laiha olet. Tai sitten lihavat ihmiset jotka eivät uskalla julkisesti syödä kuin palan salaattia, kun pelkäävät jonkun asvostelevan syömisiään ja lihavuuden syitä. Toisaalta se paksu vierustoveri kahvipöydässä, joka ottaa viidennen palan kakkua, miettii varmaan vähät välittävänsä muista ja syövänsä mitä tahtoo. Ovatko nämä ihmiset kuitenkaan todella tyytyväisyyttä itseensä, vaikka niin väittäisivätkin? Toki esimerkit ovat äärimmäisiä, eivätkä kaikki ihmiset ole tietenkään tällaisia. Olen vain tehnyt huomioita.

Puhutaan itsestään huolta pitämisestä, terveellisyydestä ja hyvinvoinnista, siitä minkä kokoiset ihmiseet voivat parhaiten, ovat terveimpiä, taikka pitävät itsestään eniten huolta. Tutkimuksia löytyy joka lähtöön, kun vain osaa etsiä. Haluttu tutkimustulos löytyy aina. Tosiasia kuitenkin on ettei vain yhtä oikeaa vastausta tai tapaa toimia ole, vaikka pääsääntöisesti paikkaansa pitäviä onkin. Laiha voi olla sisäisesti läski, kolesteroli ja verenpaine taivaissa, hieman ylipainoisella hyvät veriarvot ja viskeraalirasva-arvot huippu lukemissa, paljon liikkuvalla saatetaan todeta osteoporoosi ja tupakoitsematon voi sairastua keuhkosyöpään. Mikään ei ole koskaan varmaa, mutta jos ei edes yritä on ihan turha sitten valittaa.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että painon huippu on saavutettu. Enää ei ole mukava olla omassa kehossa ja peilistä katsoo eri näköinen ihminen, mitä tunnen olevani. Vaikka olenkin ollut suht sinut itseni kanssa, on aika tehdä asialle jotakin. Olen toki koittanut elää kohtalaisen terveellisesti ja liikkua, mutta niin vain se paino on hilautunut vähitellen ylöspäin. Syitä tähän on monia ja niiden taakse on hyvä koittaa piiloutua. Tosiasia kuitenkin on, että itse olen painoni syönyt, vaikka hyviä avustavia tekijöitäkin löytyy. Itsetutkiskelu, asioiden tunnisteminen ja myöntäminen, sekä halu muutokseen ovat ensiaskeleita kohti sitä peilikuvaa, joka sisäisesti tunnen olevani.

Vanha sanonta sanoo, että "Sillä se lähtee millä on tullutkin". Tässä tapauksessa läskit on tulleet syömällä, joten syömällä ne myös lähtevät! Elilen oli päivällisellä ruokana Kanasalaattia ja salaatinkastikkeena basilikaoliiviöljyä. Mausstettu oliiviöljy oli minulle ihan uusi tuttavuus. Iloinen sellainen, sillä se on muuten hyvää! Miten en ole aiemmin tajunnutkaan tutustua.

Kanasalaattini sisälsi: jääsalaattia, pinaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, kanasuikaleita ja siemensekoituksesta ripautus. Ostin valmiin siemensekoituksen ja se näytti sisältävän myös pähkinöitä. Ei tosin haittaa, kun cashew-pähkinät on mun lemppareita.

Miksi hylje on kuivalla maalla?

Blogin nimi tuntuu ehkä ensilukemalta tyhmältä... muttei kuitenkaan ole. Antakaa kun selitän.

Viime viikolla lapsilla oli syysloma ja oltiin koko porukalla uimahallissa. Harjoiteltiin sukeltamista isossa altaassa ja oltiin vedessä kuin hylkeet. Lähtiessä mies tarjosi polveaan, että voisin astua sille ja pääsisin altaasta nätisti ylös. No en tietenkään huolinut, vaan halusin itse hypätä käsien avulla altaan reunalle. Tietenkin siinä sitten kävi niin, että ranne petti alta ja mätkähdin mahalleni maate altaan reunalle. Melko noloa, kun uimahalli oli täynnä ihmisiä. Siinä minä sitten kuitenkin makoilin, kuin hylje kalliolla ja olin tukahtua nauruun.

Blogille nimen keksiminen on hankalaa. Mikään mitä yritin ehdottaa ei käynyt bloggerin mielestä osoitteeksi tai se oli jo varattu, haluain kuitenkin että nimi ja osoite ovat samat. Siinä sitten tuli mieleeni, että vuosien varrella on tullut ponnisteltua kohti terveellisempää elämää monin tavoin. Välillä paremmin ja välillä taas huonommin tuloksin. Prosessi on ollut yhtä sulavaliikkeistä, kuin hylkeen eteneminen kuivalla maalla, taikka yritykseni päästä sieltä uima-altaasta ylös ja mätkähdys sen reunalle makoilemaa.

Se että osaa nauraa itselleen, ei ole itsestään selvää. Minunkin on sitä pitänyt opetella vuosien myötä. Nyt sen kuitenkin jo osaan, ainakin kohtalaisesti. Kun tämän tajusin tuli blogin nimeksi, "Hylje kuivalla maalla" ja kuvaukseen kirjoitin aihealuetta hieman selventävän kommentin, "Matkalla kohti hyvinvointia ja kevyempää olemusta".

Tässä on näytille pari kuvaa. Kuvat ovat viime kesältä heinä-elokuun vaihteesta ja sama ajankohta vuodelta 2009, jolloin tavattiin mieheni kanssa. Viisi yhteistä vuotta on siis takana. Nyt olisikin tavoitteenani saavuttaa tuo puolen vuosikymmenen takainen olotila ja kunto kehossani. Muutos ei ole ollut oikein hyvään suuntaan. Puolustella tietenkin pitää ja tämän kesän kuvassa ei ollut tarkoitus kuvata minua vaan tuota juomapullopussia. Itse kuitenkin olen yleensä kameran takana ja parempaakaan otosta ei löytynyt.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tästä se alkaa, matka parempaan eläämänhallintaan. Pullahiiri, sokerirotta ja sohvaperuna ovat kovasti koittaneet hallita elämääni, valtataisteluja on käyty kauan. Nyt on kuitenkin koittanut aika jättää heille lopullisesti hyvästit ja ottaa elämä haltuun. Päämääränä on muuttaa elämäntavat terveellisemmiksi, tulla parempaan kuntoon kaikin puolin, sekä laihtua.

Oman elämän hallinta saattaa olla toisinaan melko vaikeaa, eteenkin jos paras kaveri ja terapeutti, on ollut tuo kavala sokerirotta. Siinä ei ole auttaneet yhtään hyvät aikomukset, kun stressi on iskenyt ja suklaa helpottanut oloa. Huomenna en sitten enää syö karkkia ja alan laihduttamaan on täyttä itsepetosta ja höpö höpöä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitää täysin paikkaansa. Olen tullut siihen tulokseen että, jos ei ole kunnolla valmistautunut elämäntapamuutokseen ei se voi lopullisesti onnistuakkaan. Tietyski kaikki olemme erilaisia ja toisilla on rautaisempi itsehillintä, eikä ympäristöllä ole niin suurta vaikutusta tekemisiin kuin toisilla. Mutta nämä supertyypit eivät sitten olekkaan tässä tilanteessa, että elämäntaparemontti on tarpeen ja laihtua pitäisi 20kg.

Olen nyt valmistautunut tähän muutokseen monella taholla. Taustajoukot on valmistetu ja toimintasuunnitelma valmiina. Nyt minä onnistun, pääsen tavoitteisiini ja pysyn niissä, ehkä jopa ylitän ne! Tästä se alkaa, matka parempaan elämänhallintaan ja keveämpään olemukseen.

Tämän matkan aloitin aamulla aivan uudenlaisella aamupalalla, nimittäin tuorepuurolla. Tosin se oli olemukseltaan lähinnä pirtelöä (meniköhän jotain väärin), mutta yllätti minut täysin ja oli hyvää :)

Kuva on vuodelta 2009. Olkoot tämä kuvassa, päälläni oleva mekko, nyt tavoite vaatteena.