Mikä viskeraalirasva?

Paljon kuulee puhuttavan ja lehdistä saa lukea viskeraalirasvan haitoista ja vaarallisuudesta.
Mitä tämä viskeraalirasva sitten oikein on? Päätin selvittää asiaa hieman tarkemmin itselleni.

Minun ensimmäinen kehonkoosumusanalyysi vuodelta 2011. Viskeraalinen rasva oli 124,5
Viskeraalirasva-arvo tulisi olla tuolla tummennetulla alueella ja siellä mieluiten vaaleanharmaalla osalla.

Kehonkoostumusanalyysi vuodelta 2012. Viskeraalirasva 72,9, erinomainen tulos ollut tuolloin.
Erona näillä on painomuutos 7,5kg ja liikuntaa lisätty huomattavasti.

Mitä viskelaarirasva oikein on?

Viskeraali- eli sisäelinrasva on vatsaontelossa sisäelinten ja suolten väliin ja ympärille, sekä sisäelinten sisään, eteenkin maksaan, kertyvää rasvakudosta. Maksan rasvoittuminen tarkoittaa sitä, että maksasoluihin kertyvä rasva suurentaa maksaa aiheuttaen sen toimintaa heikentävän rasvamaksan. Suuri vyötärönympärys on yksi hälytysmerkeistä tämän osalta, eli naisilla omenavartalo ja miehillä suuri vatsakumpu kielivät viskeraalirasvan suuresta märästä. Jenkkakahvat taas ovat todennäköisemmin heti ihonalla sijaitsevaa rasvakudosta. Viskeraalirasvan suuri määrä ja rasvamaksa on ollut yleisempää +40 vuotiailla, mutta lasten ja nuorten lihavuus on tuonut samat onglmat hyös heille. Rasvamaksa voi siis olle jo alle 10 vuotiaalla lapsella!


Mitä haittaa viskeraalirasvasta sitten on?

Vatsaontelon rasvasolut ovat ihonalaisia rasvasoluja aktiivisempia. Ne vapauttavat aineenvaihduntaan monia tuotteita, mm. rasvahappoja, jotka sitten kulkeutuvat maksaan ja muutttavat sen aineenvaihduntaa. Maksasolut alkavat erittää kovia rasvoja ja sokereita, jota sitten kohottavat kolestrolia, verenpainetta ja alentavat insuliinin vaikutusta elimistössämme, eli haima tuottaa insuliinia, mutta sen teho on heikentynyt.  Nämä taas kohottavat riskiä sairastua mm. kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja aivohalvaukseen. Viskeraalirasvan vaikutukset on yhdistetty myös kihtiin, uniapneaan, astmaan, sappikiviin ja osaan syövistä.


Mistä viskeraalirasvaa sitten tulee?

Sisäelinrasvaa on kaililla ihmisillä. Se on tarkoitettu hetkelliseksi vararavinnoksi. Kun ihminen sittten syö jatkuvasti huonoja hiilihydraatteja, ei elimistön tarvitse lainkaan käyttää tätä vararavintoaan vaan sitä kertyy kaikenaikaa vain lisää. Jos ravinnossa on runsaasti esimerkiksi lisäaineita, maksan tehtävä on puhdistaa ne pois elimistön toimintoja häiritsemästä. Elimistö varastoi haitalliset aineet lähimpään rasvakudokseen eli sisäelinten ympärille. Kun solujen glukoosivarastot ovat täynnä, elimistö varastoi energian kehoon rasvana ja ssiäelinrasvaa keryy ainavain lisää

Sokeripitoinen ruoka ja juoma, runsas lisäravinteiden käytttö, ruuan lisäaineet, runsas alkoholin käyttö, tupakoitni, stressi ja masennus voivat olla tekijoitä, jotka aiheuttavat viskeraalirasvan ja sitä kautta rasvamaksan kehittymistä. Esimerkiksi, kun ihminen on stressaantunut hänen kortisolihormoni tasonsa nousee ja se puoletaan aiheuttaa viskeraalirasvan kertymistä tai kun tupakoi insulinitasapaino heikkenee ja sen saurauksena sisäelinrasvan määrä kasvaa, vaikka tupakoitsijat muuten ovatkin usein hoikempia kuin muu väestö, tuleoksena on siis laiha läski.

Naisilla 90cm  ja miehillä 100cm vyötärönympärys on hälytysrajana vyötärölihavuudelle. Hyvät mitat olisi kuitenkin huomattavasti pienemmät, eli naisilla alle 80cm ja miehillä alle 90cm.
Miehillä on suurempi riski kärsiä viskeraalirasvasta, mutta kun naisten vaihdevuodet ovat menneet tapahtuu elimistössä muutoskia ja rasva alkaa myös naisilla kertyä herkemmin keskivartaloon. Siihen miten rasva vartalossa kertyy vaikuttaa toki myös geenit, mutta onneksi huonojakin perintötekijoitä vastaa voi taistella hyviä elämäntapoja noudattamalla.

Myös liiallinen proteiinin nauttiminen altistaa viskeraalirasvalle. Normaalipainoinen ihminen tarvitsee proteiinia 1g painokiloaan kohti, rankkaa kuntosalitreeniä tekevä n.1,5g, kaikki yli 2g painokiloa kohti menevä proteiini on turhaa ja se varastoituu elimistöön nimeenomaan viskeraalirasvaksi. Tätä ei moni kovaa treenaava ymmärrä ja syö proteiineja aivan liikaa kuvitellen kasvattavasna lihaksia. Kehonkoostumusmittauksessa, kuten Inbody, saadaan sisäelinrasvan määrä selville. Itse olen käynnyt tässä mittauksessa Keplillä (keskipohjanmaan liikunta) je kerran tämä mittausta tekevä henkilö kertoi, kuinka tällailla bodarityypeillä saattaa viskeraalinenrasva olla jopa yli 400mmol, kun sen ihanne arvo on 100mmol. Hyvin harvoin edes merkittävästi lihavilla ihmisillä tavataan tällaisia lukemia.


Viskeraalirasvan toteaminen

Vyötärölihavuudesta onkin jo puhuttu, ja se on ensimmäinen hälytysmerkki johon pitäisi reagoida. Kehonkoostumusmittaus on melko hyvä ja helppo tutkimusväline viskeraalirasva määrän toteamiselle, mutta se ei ole aina oikea totuus asiasta. Lihavilla ihmisillä saattaa mittaustulos olla liian pieni ja alipainoisilla liian suuri. Tästä holimatta on kehonkoostumus mittaus on helpoimpia tapoja saada hyvää suuntaa tuloksista. Verikokeilla saadaan taas omat tiedot veren rasva-asrvoista ja maksan terveydestä, mutta ainoastaan magnerttitutkimuksista ja tietokonemonografiasta saadaan täysin pitävät tiedot rasvan määrästä ja sijainnista. Tarpeeksi tietoa kyllä saadaan jo verikokeen ja kehonkoostumusmittauksen yhdistelmästä.

Mittausten tuloksena monelle laihalle ihmiselle saattaa tulla järkytyksenä tieto että oletkin sisäisesti läski ja liikakiloista kärsivälle helpotuksena, että läskit on sitä ihonalaista rasvakudosta, eikä sisäelinrasvaa.


Miten siitä pääsee eroon?

Sisäelinrasvasta eroon pääseminen on helpompaa, kuin vaikka pakaroihin ja reisiin kertyneen rasvan hävittäminen. Kaikenlainen liikunta auttaa ja tulokset näkyvät nopeasti, jopa aiemmin kuin puntarilla näkyy muutoksia.

Liikkuvalla ihmisellä lihas osaa hyödyntää verenkirrossa olevan sokerin, eikä se muutu rasvaksi, kuten se liikkumattomalla tekee. Liikunta kasvattaa lihaskudosta, jonka aineenvaihdunta puolestaan kuluttaa viskeraalirasvaa, eli mitä enemmän lihasta, sitä parempi aineenvaihdunta ja sitä paremmin rasva palaa. Aineenvaihdunnan kannalta kuitenkin kaikki lihastyö on edullista lajista ja kestosta riippumatta.

Aiemmin sanottiin että vain pitkäkestoinen aerobinen liikunta, kuten reipas kävely, tepsii viskeraalirasvaan. Tehoaa se edelleenkin, mutta on todettu, että myös HIIT- tyyppinen harjoittelu on tehokas viskeraalirasva syöppö. HIIT- harjoittelussa rauhalliseen treeniin sisällytetään muutamia lyhytkestoisia jaksoja joiden aikana treenataan täysillä. Tällainen äärirajoilla tehtävä treenaaminen aiheuttaa elimistölle hormonaalisen reaktion, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa tunneiksi treenin jälkeenkin.

Liikunnan ja ruokavalion yhteis vaikutuksella viskeraalirasvasta pääsee parhaiten eroon. Kun ruokavalio on kunnossa ja liikuu riittävästi, lähtevät ensimmäiset painosta pudotetut kilot nimeenomaan viskeraalirasvasta.

Valkoisen viljan ja sokereiden korvaaminen täysjyväviljatuotteilla kannattaa. Lihavuus, kakkostyypin diapetes ja sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat elimistössä lievää tulehdustilaa, jota kehon liikarasvaisuus pitää yllä. Täysjyväviljatuotteet hillitsevät tätä tulahdustilaa ja tasapainottavat kehon insuliinieritystä. Höttöhiilareiden syöminen taas sekoittaa veren sokeritasot ja heilauttelee insuliinitasapainoa, lisäävät ruokahalua, tuovat turhaa energiaa, mutta eivät ollenkaan ravintoaineita ja aiheuttavat tätä kautta liikalihavuutta.


Uni paras lääke on, eteenkin laihduttajalle

Liianlyhyet yöunet aiheuttavat elimistölle stressitilan. Verenpaine ja paino nousevat, sekä insuliiniaineenvaihdunta kärsii. Jo yksi huonosti nukuttu yö rankaisee elimistöämme n. 200-500 kilokalorin verran seuraavana päivänä. Jos jatkuvasti nukumme liian vähän on painonpudotus homattavsti hankalempaa, kuin ihmisellä joka nukkuu riittävästi. Jos nukkuu jatkuvasti huonosti, liian vähän (alle kuuden tunnin yöunia) tai tekee vuorotyötä, altistaa se ihmisen ylipainolle, eteenkin viskeraalirasvalle ja diapetesriski kasvaa. Kun uniongelmat saa kuntoon, katoavat riskit vähitellen ja painonpudotuskin on helpompaa.


Lähteenä olen käyttänyt mm. Kotilääkärilehdessä ollutta artikkelia viskeraalirasvasta ja sydänliiton julkaisuja.