Uuden vuoden kynnyksellä

Näin Facebokissa videon, jossa hylje liikkui maalla. Juuri sellainen olikin olo ja liike mielessäni silloin, kun tämän blogini nimeä mietin. Kuinka osuva video onkaan! Juuri siltä oloni tuntuu myös nyt. Jaion videon blogin face sivuille, käykäähän katsomassa. Minä en voi kuin nauraa sille :)

Poikani ottama kuva minusta jouupäivältä, kun koitin ottaa itsestäni kelvollista selfietä. Ei todellakaan kovin imarteleva otos :( En myöskään saanut kelvollista kuvaa itsestäni otettua, joten jätin joulukuvan instassa julkaisematta.

No koska olo tuntuu tulolle ja muiden ongelmieni kanssa on päästy jonkinmoiseen hallintatilaan, on jotain todellakin aika tehdä jotain tälle ololle. Koko kuluneen vuoden olen koittanut ja aikonut, tarkkaillut syömisiä ja tuhonnut tulokset syömällä herkkuja. Vuosi on ollut vaikea monella tapaa ja painoa on kertynyt, vaikka olisin sitä halunnut pudottaa. Olen ollut mukana ryhmissä livenä ja facessa, lukenut kirjoja ja osallistunut mielenhallinnan kirjekursseille ja liveryhmään. Olen käynyt kipujeni kanssa psykologilla kymmenisen kertaa ja samalla käsitellyt painoani ja se sen ongelmakohtia, sekä pelkoani täyttää 40 tulevana vuonna. Olen ollut kuntoutuksessa, fysikaalisessa hoidossa, kalavalaisella jäsenkorjaajalla, aromahieronnassa, vyöhyketerapiassa ja käynyt lääkärien vastaanotoilla, minua on hoidettu hyvin ja vähän huonommin.  Olen koittanut olla psykologin ohjeen mukaan itsekäs, mutta hiukan huonosti onnistuen, olen koittanut  ottaa muita huomioon, olla läsnä, kuunnella ja jakaa omia tuntemuksiani, niitäkin hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Nyt aika kokeilla jotain uutta ja jotain vanhaa, mutta ennenkaikkea on otettava kovat keinot käyttöön, jotta selätetään tämä olotila!

Aina osotetaan maanantaita, ensimmäistä päivää tai vähintään huomista. Minä päätin kuitenkin toimia samantien ja aloitin uuden elämän perjantaina 29pv joulukuuta. Kesken viikon ja kuukauden, kesken jouluherkkujen, viikonloppua vasten, kun muut herkuttelevat uuttavuotta vastaan toivottaen. Voin sanoa, että tiukkaa tekee, varsinkin kun Mariija leipoi herkullisen tuoksuisia suklaapikkuleipiä, perhe söi tortilloja ruuaksi ja joulusuklaata on vielä jäljellä.

Facebookissa lupasin olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kuin tulee tykkäyksiä. Muutaman välipäivän kyllä mainitsin jo etukäteen, liian tiukka ei saa olla, kun tilanne niin vaatii. Tykkäyksiä tuli niin paljon, että maaliskuun puoleenväliin saakka saa olla haikailematta herkkujen perään. Aika hurjaa! Vaikeinta tässä on kuitenkin aloitus. Tiedän, että kun saa oltua 2-3 viikkoa ilman, niin sitten menee jo paremmin, mutta ensimmäinen kaksi viikkoa on se vaikein kohta koko jutussa. Ensimmäinen välipäivä on helmikuussa, kun täytän vuosia, sinne on onneksi monta viikkoa, niin ennättää tottua uusille tavoille, eikä suunniteltu poikkeama toivottavasti aiheuta suurempaa retkahdusta. 

Voin aivan suoraan myöntää olevani sokeririippuvainen. Suklaata on välillä aivan pakko saada, vaikka oikeastaan ei tekisi edes mieli. On se kumma, miten se herkkujen syönti muka parantaa oloa kun stressaa, ahdistaa, on vihainen tms. Nyt joutuu kyllä opettelmaan oikein kovalla otteella tulemaan toimeen näissäkin tilanteissa ilman totuttua lohduttajaa. Kulunut vuosi on ollut vaikea ja lohtusyöminen tosiaankin näkyy vyötäröllä. Joulunjälkeinen turvotus sai painoni uusiin ennätyslukemiin. Vaikka järkytys oli suuri vaa'alla käydessä, vaikka oli tämä hyväkin asia, koska vaa'an lukema antoi alkusysäyksen tälle päättäväisyydelle suunnata kohti parempaa oloa. Sellaista oloa, ettei tuntuisi enää kuin liikkuisi, kuin hylje kuivalla maalla.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Tehdään tulevasta vuodesta ennenkaikkea keveämpi kaikin puolin.

Rakkaudella Mari