Tuo 24.3.2017 on päivä jolloin minun herkkulakkoni loppuu. Sain facebookissa herkkulakkolupaukselleni 80 tykkäystä ja kun aloitin jo 29.12 ja ilmoitin pitäväni ennalta 4 tiettyä päivää, jolloin lakko ei ole voimassa, niin tuonne saakka päästiin. Määräajan (vuoden vaihteen) jälkeen tuli vielä muutama tykkäys, mutta niitä en aio enää laskea mukaan.
Minun ylipaino on hankittu ihan puhtaasti herkkuja syömällä. Osaan syödä oikein, vaikka arjen kiireessä se onkin välillä vaikeaa. Herkkuja en syö yleensä siksi, että olisin syönyt muuten huonosti, vaan olen puhtaasti tunnesyöjä. Kun ahdistaa, stressaa, matkustaa tai vaikka keskittyy on vain niin kiva syödä karkkia ja se mukamas helpottaa oloa. Ja jos oikein ottaa päästä ei riitä se yksi pätkis, vaan niitä on saatava vaikka viisi.
Herkuttomuus tulee olemaan vaikeaa aluksi, mutta tiedän, että kun olen selvinnyt 2 viikkoa, niin sitten jo helpottaa hieman. Koska tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa alku on, eteenkin jos kotona tai ylipäätään missään on tarjolla jotain hyvää. Päätin siis tehdä radikaalin ratkaisun heti alkuunsa ja aloitin Cambridge dietin. Nyt täytyy kyllä todeta, että olen aina vastustanut "pussikeittodiettejä". Pussiruat ovat pahoja, ihan tavallinen Italianpatakin pussista tehtynä kammottaa minua ja nopea laihdutus tulosten haku pussien kautta väärä tapa lähestyä laihtumista ja painonhallintaa. Päädyin tähän vaihtoehtoon kuitenkin siksi, että hankalat tilanteet vaativat joskus radikaaleja toimenpiteitä. En aio käydä dieettiä "läpi asti" vaan olla sillä sen aikaa, että pääsen pahimmasta makeanhimosta eroon. Tokihan voisin olla normaalilla ruualla ja vain kieltäytyä herkuista, mutta sitä on jo kokeiltu aika monta kertaa. Minä vain välillä unohdan ja syön jotain ja sitten otan lisää ja huomaan etten olisi saanut ja pikkuhiljaa koko asia taas unohtuu... Nyt kun minulla on aivan eri ruuat kuin muilla, en pääse unohtamaan ja kun pahimman yli on päästy on helppo jatkaa taas normaalia terveellistä ateriointia.
Aloitusajankohta tuli aika yllättäin eteen, kun saman aikaisesti sattui monta juttua... Olen ollut syksyn työkokeilussa toisessa työtehtävässä työpaikallani ja sen ajan työnantaja on tarjonnut päivittäin lounaan. Meillä vaihtui ravintoloitsija vuodenvaihteessa ja ruokala oli kiinni perjantaina muutostöiden vuoksi, enkä voinut mennä syömään enää. Nyt kun myös työkokeilu päättyi ja pitää alkaa ottaan omat eväät mukaan, oli hyvä sauma aloittaa uudet jutut muutenkin. Osallistuin myös facessa kilpailuun josta voi voittaa 10 viikon Cambridge valmennuksen. No sain soiton valmentajalta, toki arvontaa ei vielä oltu suoritettu, mutta tietoja käytettiin tietenkin myös suoramarkkinointiin ja paikallinen valmentaja tarjosi palveluitaan, lupasin laittaa asian korvan taakse. Kun sitten joulun jälkeen puntari myös näytti kaikkien aikojen huippulukua ja kun facessa tuli tuo haaste olla ilman herkkuja niin monta päivää tykkäykiä tulee, päätin osallistua siihen ja varasin myös esittelyajan Cambridge valmentajelle.
Niin minä sitten kaikista periaatteistani huolimatta päädyin pussikeittodietille, mutta vain aluksi, että saan sen makeanhimon selätettyä. Olkoon tämä alkusysäys kohti kevyempää oloa. Tänään on menossa jo kolmas päivä. Helppo alku ei ole ollut, kun meillä on koko perhe koossa ja lapset lomailevat, jouluherkkuja on vielä syömättä ja perheelle pitää tehdä ruokaa jota itse ei saa syödä tai kun tänään paistoin porukalle vohveleita, joita olin luvannut tehdä loman aikana tai kun Mariija teki eilen suklaakeksejä oli kyllä todella vaikeaa olla syömättä niitä, mutta selvisin.
Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa lähde sujumaan. Sain myös muutaman tsemppaajan mukaan herkkulakkoon, lupasivat olla saman ajan kuin minäkin. Kiitos heille <3
p.s. Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa. Keli oli todella liukas, joka paikassa vain jäätä. Lenkin pelasti kyllä puhtaasti työpaikalta joululahjaksi saadut nastakengät. Ei lipsunut yhtään edes metsäautotiellä ylämäessä, joka oli ihan peilijäällä. Hyvälle tuntui myös uusi ulkoilupuku. Vanha oli pieni ja kun lähdettiin lomalle Vuokattiin joulukuun alussa, ostin itselleni uuden puvun. Olen ollut nihkeä ostamaan uusia vaatteita jo kauan, kun olen odottanut että ne jäävät kuitenkin isoiksi pian. No näin ei ole käynyt... Vaikka puku olikin kallis, niin nyt vain odotan aikaa, että se jäisi isoksi, onhan minulla pienempikin vielä odottamassa.
Rakkaudella Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti