Siemennäkkäri

Olen nyt melkein kerran viikossa nyt tehnyt siemennäkkäriä, kun olen tavallisen leivän syömisen jättänyt melko vähälle. Joka kerta on näkäristä tullut hieman erilaista, mutta perusoje on hyvin yksinkertainen ja siitä tulee uunipellillinen näkkäriä.

SIEMENNÄKKÄRIN PERUSOHJE

2dl siemeniä
2dl jauhoja
1dl öljyä
2dl kuumaa vettä
1/2tl suolaa

Kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Taikina on melko tarttuvaa ja löysää, mutta pysyy kasassa. Kannattaa tarkistaa koostumus ja lisätä jauhoja tai vettä tarpeen mukaan. Taikina kumotaan leivinpaperille, otetaan toinen leivinpaperi, joka laitetaan taikinan päälle ja sitten vain painellaan käsin tai kaulitaan taikina uunipellin kokoiseksi ja otetaan toinen leivinpaperi pois. Paistetaan uunin keskitasolla 160 asteessa  n. 70min. Itse olen tehnyt kaksinkertaisen annoksen ja paistanut molemmat pellilliset yhtä aikaa kiertoilmalla 150 asteteessa 70min. Kun näkkäri on tulut uunista, olen antanut jäähtyä hieman ja taitellut sen sitten palasiksi ja laittanut peltirasiaan säilytykseen.

Siemeniä voi vaihdella maun mukaan. Itse olen käyttänyt mm. kurpitsan-, sesamin-, pellavan- ja chiasiemeniä sekaisin. Kurpitsan tai auringonkukan siemeniä kannattaa laittaa vain 1/2dl, kun ne ovat sen verran kookkaita, muutoin näkkäristä tulee aika haurasta. Öljyissäkin olen vaihdellut aina kahta lajia puolet ja puolet. On ollut oliivi-, rypsi-, kemalia- ja avocadoöljyä. Jauhoissa olen käyttänyt kaura-, maissi- tai tattarijauhoja. Taikinaan voi lisätä myös 2tl psylliumia, niin halutessaan.

Näkkäri on tosi hyvää, mutta kannattaa muistaa, että tästä on paljon rasvaa. Vaikka kaikki rasva onkin  hyvälaatuista, niin siinä on paljon energiaa. Ei siis kannata syödä puolta pellillistä kerralla.

Itsensä testausta

Itsensä tunteminen on hyvin tarpeellista. Jos minä on hukassa, ei voi tietää mitä sitä oikeasti tarvitsee, joten itseensä tutustuminen kannattaa. Meditointi ja omien tavoitteiden, arvojen tai toiveiden tutksiskelu monesti auttaa henkisellä tasolla, mutta välillä on hyviä tutustua myös fyysisen puolen rajoihin.

Kun täytin neljäkymmentä, tuli työpaikalla kutsu lihaskuntotestiin ja terveystarkastukseen. Jännitin testejä aika tavalla, mutta ne hieman yllättivät minut tietyiltä osin ja osan tuloksista olisin voinut kertoa jo ennalta. Testeihin kuului lihaskuntotestit ja polkupyöräergometritesti. Lihaskuntotestistä sain loistavat tulokset. Kaikista osioista sain täydet pisteet ja useampaakin osaa olisin jaksanut tehdä enemmänkin kuin vaadittu raja oli. Puristusvoima käsissä oli aivan huippuliokkaa, kun omat tulokset olivat tuplaten keskiarvosta. Erityisen tyytyväinen olen tuloksiini siksi, että kesällä en olisi vielä edes pystynyt tekemään näitä testäjä selkäni kunnon takia. Pyörätestin tulokset sen sijaan eivät olleet ihan niin hyvät. Jos olisin normaalipainoinen ja olisin saanut samat tulokset kuin nyt olisi kaikki tulokset olleet hyviä. Nyt kun tulokset kerrottiin painokiloa kohden ja kun ylipainoa löytyy, niin ne olivat tietysti heikommat.  Yllätyin kuitenkin hapenottokyvystä  l/min, kun sen tulos oli hyvä.

Olen aiemminkin maininnut olevani mukana Keplin (Keski-Pohjanmaan liikunta ry) toiminnassa vapaaehtoispohjalta mukana, se on ollut harrastus muiden joukossa. Näin keväisin siellä alkaa juoksukoulu jossa olen ollut mukana veraisohjaajana. Hassua sinäänsä, sillä minähän en ole juossut 4,5 vuoteen ollenkaan. No koulun alkuun järjestetään aina inbodytesti, kävelytesti ja lihaskuntotesti, jotta tiedetään miten oppilaat sijoitetaan tasoryhmiin ja voidaan seurata kehittymistä. Koska testit olivat hieman erilaiset, kuin työpaikan testit, päätin osallistua niihinkin. Saapahan monipuolisemman kuvan omasta kunnosta. Lihaskuntotestin tulos oli jälleen hyvä, kaikista muista sain täydet, paitsi vatsalihaksista. Huonompi tulos (kuin työpaikan testissä) tosin johtui siitä, että nyt piti nousta ylemmäs lattialta ja juuri se ylösnuosun viimeinen neljännes satuu edelleen selkään. Liikkuvuustestissä sivutaivutus oli toinen heikompi kohta, vaikka muuten olenkin jopa yliliikkuva. Kävelytestin tulos oli taas hyvin samantasoinen, kuin polkupyörätestinkin, keskitasoa hieman matalampi.

Terveystarkastus taas meni melkolailla oletetulla tavalla. Veriarvot olivat hyvät. Osan testien viitearvoista oli vasta muuttuneet Mehiläisellä tiukemmiksi kuin ennen ja parin kokeen tulokset olivat nyt aivan rajoilla, vaikka vanhoilla arvoilla olisivat olleet ihan hyvät. Hyvä kolesteroli oli hieman matala, paastosokeri ja yksi maksa-arvoista olivat taas ylärarajalla, mutta kun niihin liittyvät muut tulokset olivat hyviä, niin näiden kanssa ei ole mitään huolta. Vielä kun saa painoa laskemaan, niin voisi sanoa, että arvot ovat loistavat. Sen sijaan puhalluskokeen tulos oli hieman huolestuttava ja keuhkojen tilavuus oli laskenut jonkin verran. Sainkin sitten PEF puhalluskokeet kahdeksi viikoksi ja avaavan lääkkeen kokeiluun. Kun miettii noita kävely- ja polkupyörätestien tuloksia, niin hieman yllättää kuinka hyvin ne ovat menneet, näihin puhalluskokeen tuloksiin varrattaessa.

Inbodyestin tulos oli odotetun lainen. Painoa on reilu 10kg liikaa ja sen myötä myös rasvaa. Se mikä on ilahduttavaa on, että lihaksia on reilusti keskiarvoa enemmän ja paino on tippunut rasvamassasta, eikä lihaksista. Viskeraalirasvan arvo oli myös edellisestä mittauksesta laskenut reilusti ja oltiin jo normaalien arvojen rajamailla ja nestetasapaino on normaali. Tuntuu siis varsin hyvälle.

Vaikka lihaskunto ja veriarvot näyttäisikin olevan kunnossa tämän ikäiseksi naiseksi, niin tuossa kestävyyskunnossa on tosiaan parantamisen varaa. Asiaa vasrmasti auttanee, jos nyt saan jatkossakin käyttöön tuon avaavaan lääkkeen. On huomattavasti helpompaa, kun henkikulkee kunnolla. Miten sitä ei ole tajunnutkaan aikaisemmin. Kai kun on vaivoja muuten ihan tarpeeksi, niin ei siinä huomaa jotain "pikkujuttua" joka ei varsinaisesti vaivaa ja on kehittynyt pikku hiljaa. Lääkärillekkin sanoin, että olen vain ajatellut, että on niin huono kunto. Mutta olisihan se mahtavaa jos yksi vaivoista jäisi pienemmälle osalle tämän myötä ja pääsisi se kestävyyskuntokin kasvamaan hieman helpommin.

Tänään kävin myös hammaslääkärissä. Aiemmin jo tehtiin tarkastus ja nyt korjattiin yksi vanha paikka ja paikattiin yksi alkava reikä, sekä poistettiin hammaskiveä. Suun terveyden tila on kuitenkin varsin tärkeä osa ihmisen okonais terveydentilaa. Nyt tuntuukin olo varsin loistavalle terveyden kannalta nja voi hyvillä mielin jatkaa tältä osin eteenpäin.

Kasviksia, kasviksia

Viime viikot ovat kuluneet kamalan nopeaa vauhtia. Herkkulakkopäiviä on takana jo 49, mutta niihin sisältyy nyt jo ensimmäiset välipäivät. Kun tein herkkulakkolupauksen, kerroin etukäteen pitäväni välipäiviä muutaman tilaisuuden kohdalla. Nyt eteen tulleet välipäivät olivat omat synttärit ja työpaikan vuosijuhla. Yhteensä herkkupäiviä kertyi kuitenkin oikeastaan neljä, mutta en pidä sitä kuitenkaan pahana. Kerranhan sitä ihminen täyttää 40 vuotta ja herkuttelu rajoittui yhtenä päivänä jälkiruokaan, kahteen konvehtiin ja muutamaan lasiin viiniä, kolmena päivänä palaan kakkua ja marenkiin ja neljäntenä päivänä kahteen kahvihetkeen palalla kakkua ja ravintolassa syötyyn lounaaseen, joka sisälsi ranskiksia. Olenkin hyvin tyytyväinen, että sain pidettyä herkuttelun kurissa. Toden puhuakseni, ei olisi tehnyt edes mieli enempää makeaa.

Lounas reppuruokalassa: Pakastekasvispussi, jossa oli
porkkanaa, herneitä, maissia ja parsakaalta ja lisäksi kanafile

Päivälinen kotona: raastesalaatti: valkokaalta, porkkanaa, kurkkua,
kesäkurpitsaa, ananasta ja sääsalaattia,sekä lisäksi kanafile

Kolme näistä herkkupäivistä sijoittui viime viikonlopulle. En olisi uskonut kuinka tuollainen maltillinenkin herkuttelu vaikuttaa painoon. Perjantai ja maanantai aamujen ero oli +1kg. Mielestäni aika paljon! Turvotustahan se pääasiassa on ja sen saanee viikon aikana pois, mutta kuitenkin. Salaa nimittäin toivoin, että tällä viikolla olisin saavuttanut toisen välitavoitteeni, -10% lähtöpainosta ja sitä lähellä olevan 10kg painonpudotuksen. Tavoitteen saavuttaminen saattaa nyt kuitenkin siirtyä ensiviikkoon, mutta katsotaan punnituspäivänä mikä on tulos.

Lounas reppuruokalassa sisälsi: Viola kasvissosekeittoa 1/2prk, naudan vähärasvaista jauhelihaa,
 siemennäkkärin, omenan, vihreää teetä ja vettä.

Lounas työpaikkaruokalassa. Paaaljon erilaisia salaatteja, siemeniä,
lämpimiä kasviksia, kalamurekepihvejä ja hieman kastiketta.

Osittain hidastavana tekijänä voisi myös pitää antibiottikuuria, jonka söin korvatulehduksen takia. Olen meinannut olla pienessä flunssassa, joka nyt ilmeni sitten korvatulehduksen muodossa. Antibiottikuuri loppui, mutta korvat eivät tulleet kuntoon. Ikävää, eteenkin kun antibiotin haittavikutukset kyllä tuntuvat kehossa. Tänään kävinkin luontaisutotekaupassa hakemassa lisää maitohappobakteereita ja ostin myös homeopatialääkettä korvatulehduksen hoitoon. Katsotaan, joskos niistä olisi apua, mutta eivät ne ainakaan huonommaksi oloa voi tehdä.

Oltiinkokkikurssilla Hyvänolin painonhallintaa ryhmän kanssa. Kuvissa kaalipapukeitto,
porkkanasosekeitto ja marinoitua porkkanasalaattia kermaviili ja mangokastikkeilla

Lounas reppuruokalassa: pakastekasvispussi, jossa lantua, porkkanaa ja parsakaalta, sekä kanafile.

Olen koko alkuvuoden koittanut opetella oikein tehokkaasti syömään enemmän kasviksia ja aika hyvin olen onnistunutkin. Postauksen kuvat ovat syömiäni ruokia alkuvuoden ajalta. Älkää välittäkö kuvien laadusta, ne on otettu kännykkäkameralla ja usein hieman hätäisesti, mutta eiköhän niistä pääasia tule selville... eli paljon kasviksia ja kanaa, kalaa, marjoja ja smoothieita, pähkinöitä, kananmunia ja lihaa.

Jokaiseen työpäivään kuuluu 0,5l vettä, johon on sekoitettu 1rkl MSM jauhetta.

Ruokailujen lisäksi olen kiinnittänyt huomiota myös muuhun suuhun pantavaan, eli lisäravinteisiin. Olen sekoittanut joka päivä MM- jauhetta veteen 1rkl ja syönyt kurkuma kapseleita. Molempien pitäisi auttaa nivelten kuntoon ja kiputiloihin. Tiedä sitten onko näistä vai mistä ollut apua, mutta olo on siltäkin osin ollut parempi. Lisäksi olen syönyt kalaöljyä ja monivitamiiniä. Lääkkeitä ei ole tarvinut sitä antibiottia lukuunottamatta käyttää ja niiden takia olen syönyt maitohappobakteereita ja allergian takia antihistamiinia, mutta kikenkaikkiaan tilanne on ollut varsin hyvä.

Iltapalaksi Alpro kookosjugurttia, mustikoita ja pekaanipähkinöitä.

Iltapalaksi marjasmoothie ja pähkinöitä.
Mansikoita, avokadoa, banaania, proteiinijauhetta ja vettä.

Iltapala smoothie, tuli tosi makeaa...
 Avokadoa, pinaattia, lehtikaalta, viherjauhetta, kookosmaitoa, proteiinijauhetta ja omenaa.

Kaiken keskellä on kuitenkin välillä hyvä muistaa nauttia elämästä. Täytin tosiaan 40, mikä on minulle jotensakkin kova paikka. Vaikken pitänyt mitään isoja bileitä, niin pitäähän sitä perhe kuitenkin kutsua paikalle. Yleensä leivon aina itse, mutta nyt meillä oli perjantaina ne firman juhlat ja lauantaille olin pyytänyt perheen kylään, niin kerrankin tilasin kakun ja voi mikä kakku sieltä tulikaan! Kauniimpaa kakkua en olisi voinut toivoa. Koristelun tilasin kuvassa näkyvään liinaan sopivaksi ja siihen se tosiaankin sopi. Kakku on gluteiiniton ja vähälaktoosinen, joten aivan en uutta euokavaliota hylännyt, vaikka herkuttelinkin hieman.

PullAnnuppu teki minulle näin ihanan 40v kakun

Epäonnen kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää käyttämättä.
Tommy Taberman 

Juhlalook kännykällä ikuisteeuna firman vuosijuhlista

Vuosijuhlaillallisen jälkiruokabuffetin anti. Hyää oli, mutta yhtään enempää ei olisi jaksanut.
Tässä on muuten ainut tietoisesti syöty gluteiini ja maito alkuvuoden aikana.

Neljä viikkoa herkuttomuutta

Torstaina 29 joulukuuta aloitin herkuttomuushaasteen, siitä on nyt neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon menin Cambridge dieetin avulla ja sitten voitin sopivasti sen Alku- valmennuksen, jonka ohjeilla jatkoin siitä eteenpäin. Täytyy sanoa, että hienosti on alkanut. Shokkialku ja totaalinen repäisy äärilaidasta toiseen toimi kyllä minulle aloituksessa ja siitä kun jatkoi sitten terveellisiin syömisiin, niin tulosta on kyllä tullut ja herkkuja ei ole oikeastaan tehnyt mieli. Takana on nyt 4 viikkoa herkuttomia päiviä ja kertaakaan en ole sortunut. Hyvä minä! Edessäpäin on omat synttärit ja yksi juhlaillallinen, niiden aikana on tarkoitus tehdä suunniteltu poikkeama ruokavalioon ja syödä jotain hyvää... synttäreillä kakkua ja illallisella jälkiruoka. Saas nähdä kuinka käy.

Erään päivän lounas työpaikkaruokalassa. Kalamurekepihvejä, hieman kastiketta, lämpimiä kasviksia ja paljon salaattia ja päälle siemeniä, juomaksi on vettä.

Viime viikolla alkoi taas yksi harrastukseni. Olen ollut monta vuotta mukana Keplin (Keskipohjanmaanliikunta ry) toiminnassa vapaaehtoisena vertaisohjaajana Hyvänolon juoksukoulussa ja Hyvänolon painonhallintaryhmässä. Se, että on vertaisohjaajana, on sinänsä hienoa, kun voi itsekin oppia matkalla uutta, kun vetäjänä on kuitenkin ammattilainen ja samalla saa tukea ryhmäläisiä omakohtaisen kokemuksen kautta. Nyt alkoi painonhallintaryhmä ja se on hyvä tuki itsellekin omassa projektissa.

Lounas työpäivänä itse tehtynä meidän kahvihuoneessa. Kukkakaalta, porkkanoita ja maissia, keitettynä sekä paistettuja breilerisuikaleita. Mausteeksi yrttisuolaa ja pippuria.

Suurin ero tämän ryhmän ja Alku- valmennuksen ohjeissa on, että Alku on gluteiiniton ja maidoton ruokavalio valmennuksen ajan. Näiden kokeilemista olen miettinyt jo kauan, mutten ole saanut kokeiltua. Onneksi nyt voitin tuon valmennuksen ja sain viimein aikaiseksi kokeiltua olla ilman gluteiinia. Mahani voi paljon paremmin tällä hetkellä, ihanaa! Veikkaan, että se gluteiinittomuus on nyt sitten se minun juttu. Vaikka vatsani on tähystetty kahdesti ja koepaloista ei keliakiaa ole todettu, niin vähägluteiininen ruokavalio voi silti olla tie parempaan vatsaan. Ainakaan vatsa ei ole kahteen viikkoon ollut turvoksissa eikä vatsalääkkeitä ole tarvinnut ottaa laisinkaan. No aika näyttää ja asia täytyy vielä jossain vaiheessa testata syömällä vaikka ruisleipää.

Päivällinen miehen valmistamana, kun minä retkotin puolikuolleena väsymyksestä sohvalla. Paistettua breilerin filettä ja lisukkeeksi kurkkua, porkkanaa, valkokaalta, jääsalaattia ja ananasta.

Nyt neljän viikon aikana painoa on tippunut yhteensä 7,2 kg ja senttejä lähtenyt vyötäröltä 7cm ja rinnanympäryksestä 6cm ja lantiolta 2cm. Matkaa tavoitteisiin on pitkästi, mutta pikkuhiljaa niitä kohti kuljetaan. Tavoitteet olen jakanut pienempiin osiin ja niistä ensimmäinen -5% painonlasku ja BMI alle 30 on nyt saavutettu. Seuraava tavoite on  -10% lähtöpainosta ja siihen on matkaa vielä n.2,5kg.

Iltapalaksi vokattuja kasviksia (paprika, kaali ja sipuli) munakkaan kera. Poika 12v hinkui apajille ja annokseen piti lisätä pari munaa lisää, niin riitti molemmille. Kuulemma oli hyvää. 

Ensimmäinen viikko takana

Viikko olis takana tätä uutta elämää, kohti parempaa oloa... taas kerran... nyt tosin viimeisen sellaisen :) Tosiaan viikon ajan olen ollut sillä Cambridge dietillä. Kovat keinot oli otettava käyttöön tätä pahaa sokeririippuvuutta vastaan. Ajattelin, että se on kerta rykäyksellä otettava luulot tästä naisesta ja taltutettava sokerinhimo kerrasta. Hyvin olen tässä onnistunutkin, vaikka houkutuksia on ollut koko viikko täynnä! Vastapaistettu pulla vierailulla käydessä ja pöytä täynnä herkkuja toisessa paikassa, lapset on syöneet karkkia ja sipsiä, olen paistanut heille vohveleista ja tyttö leipoi suklaakeksejä. Hyvin on mennyt, eikä ole tehnyt edes heikkoa kieltäytyä (se pulla tänään oli kyllä aika paha).

Viikon ajan olen ollut tosiaan pelkillä ateriankorvikkeilla, keho on mennyt ketoosiin ja nälkä ei ole ollut juuri ollenkaan. En ole aiemmin ketoosissa ollut ja tunne on kyllä aika jännä. Nyt jatkossa aion kuitenkin syödä pääasiassa muuta ruokaa, kuin ateriankorvikkeita, mutta niitäkin minulla vielä on. Ajattelin että sen tiukan paikan, kun en ennätä syömään kunnolla korvaan sitten ateriankorvikkeella. Kannatan kuitenkin sitä säännöllistä ateriarytmiä, ruokaa 4-5 kertaa päivässä ja paljon kasviksia systeemiä.

Cambridgestä kuitenkin vielä sen verran, että kyllähän se hyvin toimii painon pudotuksessa. Nyt viikon aikana paino tippui 4,6kg vanhan vaakan mukaan ja uuden 4,4kg ja jos tällä pelkällä korvikelinjalla jatkaisi, niin aika nopeaahan sitä saisi painoa pudotettua. Osa asteriankorvikkeista on suht hyvän makuisiakin, mutta osa ei niinkän. Olen aina tykännyt hyvästä ruuasta ja täytyy sanoa, että pahan makuisen pussikeiton syöminen on minulle kyllä kidutusta. Onneksi ruuista tosiaan löytyi muutama ihan ok vaihtoehtokin.

Kuvissa ylempänä uusin tulos ja alempana edellinen tulos. Tämän viikon rasva ja lihas %- tulokset eivät välttämättä ole kovin luotettavat, koska alussa nestettä on poistunut kehosta tavallista enemmän ja se saattaa vääristää tuloksia.
Kuva 1: Paino, 2: BMI, 3: rasva%, Luusto-lihas %, Sisäelinrasva. Ilahduttavaa näissä muuten melko kaameissa lukemissa on se, että sisäelinrasvan lukemat ovat normaalin alueella (vaikkakin ylärajoilla).

Samuli tosiaan osti minulle uuden vaa'an motivaatioksi ja kannustukseksi. Se on tuollainen hieno, jolla saa mitattua vaikka mitä. Kuvissa on viikkositten perjantai aamuna ja tänään aamulla mitatut tulokset. Myös vanhan vaa'an kuvissa on samaan aikaan mitatut tiedot. Siitä miksi vaa'at näyttivät erilaista laihtumistulosta tänään , niin ei ole aavistustakaan. Vanhaa vaakaa olen kyllä pitänyt kylppärin lattialla aina samojen laattojen päällä ja tämä uusi ole eri kohdassa, kuin viimeviikolla. Pitänee laittaa jatkossa aina samaan kohtaan sekin.

Ajatuksena oli jatkaa tästä lähinnä omin neuvoin ja olla taas mukana Keplin Hyvänolon painonhallintaa ryhmässä. Vaikka ryhmäläiset siitä enemmän tsemppiä saakin, kuin vertaisohjaajat jotka ovat lähinnä lenkkiseurana, niin kyllä siitä itsekkin motivaatiota saa. Mutta kun ei ole valmennettavana, niin se jokin uupuu. Tänä aamuna kun avasin Facebookin, niin silmiini osui Alku.fi sivuston arvonta, jossa palkintona oli verkkokurssi painonpudotukseen ja -hallintaan ja osallistuin siihen tietenkin. Osallistumisaikaa oli tähän päivään saakka ja ihan viime hetkillä menin mukaan, kun jo parin tunnin päästä tuli viesti, että olen voittanut valmennuksen! Aivan huikeaa! Kuinka voikaan osua näin täydellinen ajoitus? Se oli kyllä tosiaankin minua varten siinä, se kilpailu.

Verkkokurssi alkaa virallisesti 9.1, mutta aloitusmateriaalit sai heti, kun kävi kurssin ostamassa. Omani ostin alennuskoodilla, jonka voitoksi sain. Tänään olen sitten tutustunut aineistoon. Ei siinä mitään maailmaamullistavaa ole, mutta suurin juttu on kuitenkin se yhteisö. Kurssin hinta on 69€ ja motivaatiotehtävien kanssa 89€ Otin sen motivaatiokurssin, kun sai valita kumman haluaa. Motivaatiota ja tsemppausta, kun tulen kyllä tarvitsemaan ja hyvä on myöskin miettiä matkan varrella miksi tässä ollaan.

Viikonlopun tavoitteenani onkin nyt sisäistää tulevan viikon ruokailut ja vastailla ensimmäisen tehtävän kysymyksiin. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan!

Rakkaudella Mari

Tavoitteena 24.3.2017

Tuo 24.3.2017 on päivä jolloin minun herkkulakkoni loppuu. Sain facebookissa herkkulakkolupaukselleni 80 tykkäystä ja kun aloitin jo 29.12 ja ilmoitin pitäväni ennalta 4 tiettyä päivää, jolloin lakko ei ole voimassa, niin tuonne saakka päästiin. Määräajan (vuoden vaihteen) jälkeen tuli vielä muutama tykkäys, mutta niitä en aio enää laskea mukaan.

Minun ylipaino on hankittu ihan puhtaasti herkkuja syömällä. Osaan syödä oikein, vaikka arjen kiireessä se onkin välillä vaikeaa. Herkkuja en syö yleensä siksi, että olisin syönyt muuten huonosti, vaan olen puhtaasti tunnesyöjä. Kun ahdistaa, stressaa, matkustaa tai vaikka keskittyy on vain niin kiva syödä karkkia ja se mukamas helpottaa oloa. Ja jos oikein ottaa päästä ei riitä se yksi pätkis, vaan niitä on saatava vaikka viisi.

Herkuttomuus tulee olemaan vaikeaa aluksi, mutta tiedän, että kun olen selvinnyt 2 viikkoa, niin sitten jo helpottaa hieman. Koska tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa alku on, eteenkin jos kotona tai ylipäätään missään on tarjolla jotain hyvää. Päätin siis tehdä radikaalin ratkaisun heti alkuunsa ja aloitin Cambridge dietin. Nyt täytyy kyllä todeta, että olen aina vastustanut "pussikeittodiettejä". Pussiruat ovat pahoja, ihan tavallinen Italianpatakin pussista tehtynä kammottaa minua ja nopea laihdutus tulosten haku pussien kautta väärä tapa lähestyä laihtumista ja painonhallintaa. Päädyin tähän vaihtoehtoon kuitenkin siksi, että hankalat tilanteet vaativat joskus radikaaleja toimenpiteitä. En aio käydä dieettiä "läpi asti" vaan olla sillä sen aikaa, että pääsen pahimmasta makeanhimosta eroon. Tokihan voisin olla normaalilla ruualla ja vain kieltäytyä herkuista, mutta sitä on jo kokeiltu aika monta kertaa. Minä vain välillä unohdan ja syön jotain ja sitten otan lisää ja huomaan etten olisi saanut ja pikkuhiljaa koko asia taas unohtuu... Nyt kun minulla on aivan eri ruuat kuin muilla, en pääse unohtamaan ja kun pahimman yli on päästy on helppo jatkaa taas normaalia terveellistä ateriointia.

Aloitusajankohta tuli aika yllättäin eteen, kun saman aikaisesti sattui monta juttua... Olen ollut syksyn työkokeilussa toisessa työtehtävässä työpaikallani ja sen ajan työnantaja on tarjonnut päivittäin lounaan. Meillä vaihtui ravintoloitsija vuodenvaihteessa ja ruokala oli kiinni perjantaina muutostöiden vuoksi, enkä voinut mennä syömään enää. Nyt kun myös työkokeilu päättyi ja pitää alkaa ottaan omat eväät mukaan, oli hyvä sauma aloittaa uudet jutut muutenkin. Osallistuin myös facessa kilpailuun josta voi voittaa 10 viikon Cambridge valmennuksen. No sain soiton valmentajalta, toki arvontaa ei vielä oltu suoritettu, mutta tietoja käytettiin tietenkin myös suoramarkkinointiin ja paikallinen valmentaja tarjosi palveluitaan, lupasin laittaa asian korvan taakse. Kun sitten joulun jälkeen puntari myös näytti kaikkien aikojen huippulukua ja kun facessa tuli tuo haaste olla ilman herkkuja niin monta päivää tykkäykiä tulee, päätin osallistua siihen ja varasin myös esittelyajan Cambridge valmentajelle.

Niin minä sitten kaikista periaatteistani huolimatta päädyin pussikeittodietille, mutta vain aluksi, että saan sen makeanhimon selätettyä. Olkoon tämä alkusysäys kohti kevyempää oloa. Tänään on menossa jo kolmas päivä. Helppo alku ei ole ollut, kun meillä on koko perhe koossa ja lapset lomailevat, jouluherkkuja on vielä syömättä ja perheelle pitää tehdä ruokaa jota itse ei saa syödä tai kun tänään paistoin porukalle vohveleita, joita olin luvannut tehdä loman aikana tai kun Mariija teki eilen suklaakeksejä oli kyllä todella vaikeaa olla syömättä niitä, mutta selvisin.

Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa lähde sujumaan. Sain myös muutaman tsemppaajan mukaan herkkulakkoon, lupasivat olla saman ajan kuin minäkin.  Kiitos heille <3

p.s. Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa. Keli oli todella liukas, joka paikassa vain jäätä. Lenkin pelasti kyllä puhtaasti työpaikalta joululahjaksi saadut nastakengät. Ei lipsunut yhtään edes metsäautotiellä ylämäessä, joka oli ihan peilijäällä. Hyvälle tuntui myös uusi ulkoilupuku. Vanha oli pieni ja kun lähdettiin lomalle Vuokattiin joulukuun alussa, ostin itselleni uuden puvun. Olen ollut nihkeä ostamaan uusia vaatteita jo kauan, kun olen odottanut että ne jäävät kuitenkin isoiksi pian. No näin ei ole käynyt... Vaikka puku olikin kallis, niin nyt vain odotan aikaa, että se jäisi isoksi, onhan minulla pienempikin vielä odottamassa.

Rakkaudella Mari

Uuden vuoden kynnyksellä

Näin Facebokissa videon, jossa hylje liikkui maalla. Juuri sellainen olikin olo ja liike mielessäni silloin, kun tämän blogini nimeä mietin. Kuinka osuva video onkaan! Juuri siltä oloni tuntuu myös nyt. Jaion videon blogin face sivuille, käykäähän katsomassa. Minä en voi kuin nauraa sille :)

Poikani ottama kuva minusta jouupäivältä, kun koitin ottaa itsestäni kelvollista selfietä. Ei todellakaan kovin imarteleva otos :( En myöskään saanut kelvollista kuvaa itsestäni otettua, joten jätin joulukuvan instassa julkaisematta.

No koska olo tuntuu tulolle ja muiden ongelmieni kanssa on päästy jonkinmoiseen hallintatilaan, on jotain todellakin aika tehdä jotain tälle ololle. Koko kuluneen vuoden olen koittanut ja aikonut, tarkkaillut syömisiä ja tuhonnut tulokset syömällä herkkuja. Vuosi on ollut vaikea monella tapaa ja painoa on kertynyt, vaikka olisin sitä halunnut pudottaa. Olen ollut mukana ryhmissä livenä ja facessa, lukenut kirjoja ja osallistunut mielenhallinnan kirjekursseille ja liveryhmään. Olen käynyt kipujeni kanssa psykologilla kymmenisen kertaa ja samalla käsitellyt painoani ja se sen ongelmakohtia, sekä pelkoani täyttää 40 tulevana vuonna. Olen ollut kuntoutuksessa, fysikaalisessa hoidossa, kalavalaisella jäsenkorjaajalla, aromahieronnassa, vyöhyketerapiassa ja käynyt lääkärien vastaanotoilla, minua on hoidettu hyvin ja vähän huonommin.  Olen koittanut olla psykologin ohjeen mukaan itsekäs, mutta hiukan huonosti onnistuen, olen koittanut  ottaa muita huomioon, olla läsnä, kuunnella ja jakaa omia tuntemuksiani, niitäkin hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Nyt aika kokeilla jotain uutta ja jotain vanhaa, mutta ennenkaikkea on otettava kovat keinot käyttöön, jotta selätetään tämä olotila!

Aina osotetaan maanantaita, ensimmäistä päivää tai vähintään huomista. Minä päätin kuitenkin toimia samantien ja aloitin uuden elämän perjantaina 29pv joulukuuta. Kesken viikon ja kuukauden, kesken jouluherkkujen, viikonloppua vasten, kun muut herkuttelevat uuttavuotta vastaan toivottaen. Voin sanoa, että tiukkaa tekee, varsinkin kun Mariija leipoi herkullisen tuoksuisia suklaapikkuleipiä, perhe söi tortilloja ruuaksi ja joulusuklaata on vielä jäljellä.

Facebookissa lupasin olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kuin tulee tykkäyksiä. Muutaman välipäivän kyllä mainitsin jo etukäteen, liian tiukka ei saa olla, kun tilanne niin vaatii. Tykkäyksiä tuli niin paljon, että maaliskuun puoleenväliin saakka saa olla haikailematta herkkujen perään. Aika hurjaa! Vaikeinta tässä on kuitenkin aloitus. Tiedän, että kun saa oltua 2-3 viikkoa ilman, niin sitten menee jo paremmin, mutta ensimmäinen kaksi viikkoa on se vaikein kohta koko jutussa. Ensimmäinen välipäivä on helmikuussa, kun täytän vuosia, sinne on onneksi monta viikkoa, niin ennättää tottua uusille tavoille, eikä suunniteltu poikkeama toivottavasti aiheuta suurempaa retkahdusta. 

Voin aivan suoraan myöntää olevani sokeririippuvainen. Suklaata on välillä aivan pakko saada, vaikka oikeastaan ei tekisi edes mieli. On se kumma, miten se herkkujen syönti muka parantaa oloa kun stressaa, ahdistaa, on vihainen tms. Nyt joutuu kyllä opettelmaan oikein kovalla otteella tulemaan toimeen näissäkin tilanteissa ilman totuttua lohduttajaa. Kulunut vuosi on ollut vaikea ja lohtusyöminen tosiaankin näkyy vyötäröllä. Joulunjälkeinen turvotus sai painoni uusiin ennätyslukemiin. Vaikka järkytys oli suuri vaa'alla käydessä, vaikka oli tämä hyväkin asia, koska vaa'an lukema antoi alkusysäyksen tälle päättäväisyydelle suunnata kohti parempaa oloa. Sellaista oloa, ettei tuntuisi enää kuin liikkuisi, kuin hylje kuivalla maalla.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Tehdään tulevasta vuodesta ennenkaikkea keveämpi kaikin puolin.

Rakkaudella Mari

Muutoksia elämään

Viimeinen vuosi on ollut minulle melko rankka terveyden kanssa. Samaan aikaan olen koittanut pudottaa painoa, mutta eihän siitä ole tullut mitään. Prosessia olen pään sisällä käynyt jatkuvasti ja monenlaisia yrityksiä ollut, mutta jos henkisesti ei ole valmis, vaikka niin luulee, niin eihän siitä mitään tule.

Minua on vaivannut sama vaiva kuin ennenkin, ei selkä. Tasan neljä vuotta sitten alaselkä alkoi oireilla ja helmikuussa se oli todella huonossa kunnossa. Silloin selkä magneettikuvttiin ja siellä todettiin välilevyn pullistuma, alkava pullistuma ja molemmissa kohdissa rappeumaa välilevyssä. Jäin sairaslomalle ja lopulta työkokeilun kautta siirryin uusiin työtehtäviin firman sisällä. Työkokeilu onnistui silloin hyvin ja pystyin jäämään kyseiseen hommaan ja siellä olenkin ollut tähän saakka. Koko ajan olen kuitenkin joutunut syömään jonkin verran kipulääkkeitä.

Viime lokakuussa sitten alkoivat pääkivut. Pää oli ihan koko ajan kipeä, enemmän tai vähemmän, mutta koko ajan. Pahimmillaan kipu oli ennen joulua. Esim. pojan joulujuhlasta poistuin itkien, kun päähän sattui niin paljon, että se tuntui räjähtävän justiinsa. Asiaa tutkittiin kaikin mahdollisin tavoin ja lopulta todettiin kivun syyksi kipulääkkeistä johtuva päänsärky. Kipulääkkeet jätettiin pois ja sitten vain jäätiin odottelemaan, että säryt hellittäisivät. Pääkipua kesti lopulta yhteensä viisi kuukautta, ennenkuin se loppui kokonaan. Tunnetta ei todellakaan ole yhtään ikävä!

Selkä oli alkanut oireilla taas enemmän silloin syksyllä ja kipulääkkeiden lopettamisen seurauksena selkäkivut vain voimisuivat. Syksyllä työtehtäviä jo kevennetiin se mitä voitiin, mutta nyt en kyennyt töihin ollenkaan. Oli pakko keksiä jotain. Lääkäri määräsi lopulta masennukseen tarkoitettua lääkettä, jonka sivuvaikutuksena oli todettu hermokipuja lievittäviä vaikutuksia. Ihminen joka ei ollut masentunut, söi siis masennuslääkettä kipuihin. Jep. Olin kaksi viikkoa humalassa, ilman niitä humalan "hyviä" puolia, ennenkuin pää hieman tottui lääkkeeseen ja selän kivut lientyivät hieman. Pystyin taas ajamaan autoa ja käymään töissä. Selkä tosin oli edelleen kohtalaisen kipeä. Helmikuussa sitten hakeuduin uudelleen magneettikuvaukseen ja löydös oli aivan sama, kuin kolme vuotta aikaisemminkin. Ei minkäänlaista paranemista selän tilassa, onneksi kuitenkin tässä vaiheessa pääkivut alkoivat viimeinkin hellittämään. Uskallettiin ottaa lääkitykseen mukaan Panadolia.

Maaliskuussa kyllästyin ja halusin lopettaa tämän lääkityksen. Jotain muuta olisi keksittävä. Pökkelö olo ja keskikipeä selkä, en tykkää. Vapaa-aika kului siihen, että koitit toipua seuraavaa työvuoroa varten. Lääkäri käski lopettaa lääkityksen vähitellen ja sitten aloittamaan kipulaastarien käytön. Lopetus tapahtui kuitenkin kerta rytinällä, kun sairastuin vatsatautiin oikein kunnolla. Edellisen kerran olenkin ollut vatsataudissa joskus pikkulapsena. Neljä päivää, kun on syömättä mitään kiinteää, asuu vessassa pesuvadin kanssa, kärsii suunnattomasta selkäkivusta ja samalla lääkkeen vieroitusoireista, niin voitte uskoa, että luulin lopun pian koittavan. Mikään ei vedä veroja sille ololle. Ei mikään! Mutta onneksi vatsatauti viimein helpotti, edellisen lääkkeen ottamisesta oli tarpeeksi kauan ja saatoin laittaa kipulaastarin.

Kipulaastarin käytön sivuvaikutuksena alkoi kuitenkin kuvotus ja lievä pahoinvointi. Johan sitä pari päivää olikin ollut tasainen olo. Pahoinvointi tuli aaltoina ja niiden aikana oli pakko pistää maate, ettei maailma pyörinyt ja olisi oksentanut. Taas olin sairaslomalla lääkityksen takia. Olo tasaantui, mutta lääkemäärä ei ollut riittävä ja sitä piti nostaa, seurauksena taas sairaslomaa... Lopulta olo tasaantui, että pystyi taas olemaan töissä. Lääke tuntui tehoavan kohtalaisen hyvin, mutta noin kerran tai kahdesti päivässä tuli pahoinvointikohtaus, mutta se meni ohi puolessa tunnissa. Muutaman kerran töissä ollessa oli pakko pistää maate, että pystyi taas jatkaa hommia.

Lääkärin kanssa päätettiin hakea minulle yksilöllistä kuntoutusta selälle ja pääsinkin sinne todella pian. Toukokuussa olin sitten Härmässä viikon mittaisella kuntoutusjaksolla. Viikko oli tylsä, odottelua odottelun perään. Tapasin lääkärin, sairaanhoitajan, sosialityöntekijän, fysioterapeutin, psykologin ja toimintaterapeutin, sekä oli ryhmän yhteisiä tunteja, muttei ollenkaan liikuntaa. Onneksi saattoi kuitenkin itsenäisesti käydä kävelemässä, pyöräilemässä ja uimassa. Sain sieltä kotiin jumppaohjeita, joista osasta sanoin jo niitä läpi käydessä, etten pysty tekemään niitä. Nuori fyssari oli kuitenkin sitä mieltä että kyllä se siitä helpottaa... No kokeilin niitä kotona toista viikkoa, mutta jos joka kerta jumpan jälkeen olet entistä kipeämpi, etkä pysty seistä suorassa, niin ei se ihan oikein mene. Kivun kun olisi liikkeiden myötä kuitenkin pitänyt vähentyä, eikä lisääntyä. Jätin ne kipua tuottavat liikkeet sitten jatkossa suosiolla tekemättä.

Taas tuli kyllästyminen lääkkeeseen ja sen tuomaan jatkuvaan huonoon oloon. Sitkeästi kuitenkin olin koittanut sitä käyttää. Lääkitystä vaihdettiin taas. Tällä kertaa oli vaihto kuitenkin onnistunut. Ei huonoa oloa, ei pyörrytystä, ei vatsanväänteitä. Olo oli viimeinkin taas siedettävä. Samaan aikaan töihin saapui kesätyöntekijät. Yksi kesäpojista halusi vapaaehtioisesti ajaa trukkia minun ajovuoroilla ja minä istuin sitten hänen valvomovuorot. Loistavaa. Touko- kesäkuun aikana minun tarvi ajaa trukilla vain muutamana päivänä :) Vaikka istuinkin nyt pääosin koko päivän töissä (minkä pitäisi olla selälle pahasta), selän kunto alkoi parantua ja heinäkuussa olinkin sitten lomalla. Kun toukokuussa en olisi voinut kuvitellakkaan esim. lapioivani tai kantavani multasäkkiä, niin loman loputtua pystyin tekemään jo hienosti puutarhahommia ja pystyin myös vähentämään kipulääkkeiden syöntiä.

Loma loppui ja töissä piti taas alkaa ajamaan trukkia. Heti alkoi selkä tulemaan kipeämmäksi ja kipulääkkeitä alkoi kulumaan enemmän, eikä aamulla meinannut päästä ylös sängystä. Selvästikkään trukilla ajaminen ei siis sovi tälle kropalle :( Ei elämä voi olla sitä, että lääkkeiden avulla sinnittelee töissä, työmotivaatio on kivun vuoksi hukassa, niiden takia työssä tekee tahattomia virheitä ja vapaa-aika kuluu toipumiseen, että pystyisi taas töihin. Minlle oli jo keväällä ehdotettu työkykyneuvottelua, mutten silloin sitä vielä halunnut, mutta nyt pyysin sitä itse. Keskustelu olikin varsin kannattava, sillä siellä päätettiin hakea minulle uutta työkokeilua toimistohommiin. Keskustelu meillä oli ke 24.8, hakemus oli kirjattu Varmalle jätetyksi 1.9, päätös hyväksymisestä tuli  7.9 , 11.9 tein viimeisen iltavuoron vanhassa työssä ja eilen 12.9 aloitin uudessa työssä firman sisällä. Työkokeilu kestää vuoden loppuun saakka. Sitten katsotaan miten siitä eteenpäin, mutta nyt tuntuu aivan mahtavalle!

Nyt on sellainen olo, että ehkäpä tästä vielä kuntoudutaan. Minulle asennettiin sähköinen työpöytä ja valitavana on tukeva työtuoli, PackApp- satulatuoli tai sitten voin seistä pöydän ääressä. Lokakuussa olen menossa vielä parin viikon kuntoutusjakolle Härmään (tälläkertaa on myös liikuntaa luvassa) ja tänään kävin pitkästä aikaa kuntosalilla selkäjumpassa. Työt tuntuvat mielenkiintoisilta, vaikka haastetta kaiken oppimisessa kyllä riittää, mutta nythän sitä on aikaa opetella. Pään sisällä tuntuu asiat olevan pitkästä aikaa järjestyksessä ja olenkin pystynyt olemaan jo toista viikkoa ostamatta mitään herkkuja (ihan pikkuisen olen syönyt kun on ollut tarjolla, muttei ole tehnyt mieli lisää), eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Aiemmin piti joka päivä käydä hakemassa jotain hyvää, kun tuntui että se muka helpotti milloin mitäkin oloa.

Tässä jonkin aikaa sitten yksi kaveri kysyi minulta, miten olen jaksanut viimeiset vuodet masentumatta, aina niin iloisena ja jaksan vielä harrastellakkin kaikenlaista, vaikka vaivoja, on ollut selkäkipujen lisäksi vaikka muille jakaa. Minulta on leikattu polvi ja toinenkin oireilee, niskassa on ollut retkahdusvamma, oikea käsi kärsii hermosärystä jos hartia on yhtään jumissa, selkälihaksissa on jatkuva jumitila, mahan "normaali olotila" on vakavasti "epävakaa" sappikivileikkauksen seurauksena, allergiat, sekä piirtopaukamointi vaivaa ja vaativat lääkitystä, pitkäaikainen päänsärky vaivasi, sairastin vyöruusun ja ajoittain vaivaava aikuisiän akne on vaatinut pitkäaikaista lääkkitystä periinkin kertaan, eikä tämä elopainokaan ainakaan helpottanut ole asioita. Vastasin hänelle, että sehän tästä olisikin uupunut, että olisin vielä masentunut. Sitten olisi ollut kyllä kaikki huonosti. Aina on jotenkin pärjännyt, vaikka epäusko on koittanut vallata mieltä, eikä aina ole voinut tai joitain asioita ei voi enää koskaan harrastaa niin kuin haluaisi. Vaikkei kukaan varmasti tietentahtoen halua masentua, niin uskon että se on kuitenkin luonnekysymys. Toiset ovat alttiimpia masennukselle, kuin toiset. Minun vaivani ovat olleet toisen laatuisia. Mutta uskokaa tai älkää niin koko ajan enemmän tai vhemmän suuri murheenaiheeni on ollut liikapaino, jolle en ole saanut tehtyä niin paljon, kuin olisin halunnut. Ehkä energiaa ei vain ole liiennyt riittävästi asiaan, vaikka kuinka olisinkin tahtonut niin. Kesällä sitten laitoin kuntosalijäsenyyteni jopa tauolle, kun salille ei ennättänyt ja siitä tuli stressi ja huono mieli. Onneksi ymmärsin poistaa yhden stressin aiheen. Nyt kun asiat tuntuvat olevan menossa viimein parempaan suuntaan, niin tuntuu paino asiankin käsitteleminen vaihteeksi helpommalta ja hyvillä mielin kävin tänään jumpassa. Ei tuntunut pakkopullalle enää.

Kyllä tämä taas tästä. Ehkäpä olenkin elämäni kunnossa, kun täytän 40 ensi vuonna.
Toivoa ainakin sopii niin!

Uusi alku

Täällä blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Nyt tuntuisi kuitenkin sille, että olisi aika jatkaa taas. Alunperinhän tein ämän blogin motivoimaan hyvinvointiprojektiani ja nyt ollaan taas samassa tilanteessa. Paino on noussut, vaikka laskusuunta olisi ollut suotava ja terveys voisi olla paremmallakin tolalla.

Olen 174cm pitkä ja tänä aamuna painoin 94,7kg, vy on 100cm, ly112cm ja ry 110cm. BMI on 31,3.
Olen siis merkittävästi lihava painoindeksin mukaan.

Ajatustyötä olen tehnyt asian hyväksi jo jonkin aikaa. Itselläni kun tuo pään sisäpuoli on suurin kompastuskivi ollut eteenkin laihdutuksen osalta. Nyt on aika siirtyä ajatuksista tekoihin. Rasittavinta kuluneen vuoden aikana on ollut "pitäisi"-fiilis ja morkkis, kun et sitten tehnyt niin kuin ajattelit. Jostain syystä sitä toimii toisin, kuin järki sanoo, että kannattaisi toimia. Tietoa on kuinka tehdä oikein, mutta selvästi se taito on välillä vähän hukassa. Itsensä tsemppaaminen ja psyykkaaminen oikeanlaiseen toimintaan vaatii paljon energiaa ja mietintää mitkä aputoimet auttaisi tässä projektissa. 

Nyt on siis aika siirtyä sanoista tekoihihin, ihan oman itseni vuoksi. Täytän helmikuussa neljäkymmentä ja tavoitteena olisi silloin olla huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin nyt. Aikaa olisi siis viisi kuukautta, mitä kaikkea siinä ajassa voikaan saada aikaiseksi?

Jos siis kiinnostaa, niin tervetuloa mukaan seuraamaan neljänkympin kriisistä kärsivän naisen projektia kohti keveämpää ja terveellisempää elämää. 

Golf kokeilu

Maanantai iltana oltiin painonhallintaryhmän kanssa viettämässä kurssin päättäjäisiä. 

Käytiin Kokkolan golf radalla kokeilemassa palloon osumista ja syömässä. 

Meillä oli tunnin ohjattua lyöntiharjoittelua. Aika hyvin minusta meni, kun melkein joka kerta osuin palloon. Aika vaihteleva oli tosin se pallon lentorata... välillä hyvä kun lensi nurmikolle ja toisinaan taas kiiti 80m, suunnat oli kanssa hyvin vaihtelevia, eli laidalta toiselle. Kolme korillista palloja sain tuntiin läiskittyä.

Jokin ei lyöntiasennossa kuitenkaan ollut ihan kohdillaan, kun selkä tuli kovin kipeäksi seuraavana päivänä.

No pilateksen pariin taas seuraavaksi, niin jospa se auttaisi selkävaivoihin.

Kesäkuun kuntokuva

Hyvistä aikokomuksista huolimatta on täällä blogissa ollut melkoisen rauhallista. Toukokuu on mennyt vapaa-ajan osalta pääasiassa ommellessa ja muutamia kertoja olen juoksukoulun harjoituksiin päässyt mukaan. Juoksu onnistuu pieniä matkoja ja hitaasti, mutta jos koittaa mitään pidempää tai raskaampaa alkaa selkä ja/tai polvet kiukutella. Ikävä kyllä on joutunut todeta ettei taida olla tarvetta laittaa tavoitteita osallistumiselle puolimaratonille tai edes kympin juoksuun. Omat tavoitteet taitaa tällä alueella olla lähinnä "sunnuntailenkkeilyssä". Tympäisee, mutta minkäs asialle voi :(

Juoksukoulun viimeiset testit on ensi viikolla ja laihdutusryhmän päätöstilaisuus myös. Laihdutusryhmät osalta on menty omatoimijaksolla muutama kuukausi ja päätösmittaukset oli tällä viikolla. Omalta osalta tulos ei ollut ihan toivotunlainen. Pari kiloa oli paino noussut edellisestä mittauksesta, mutta onneksi viskeraalirasva oli kouitenkin laskenut, että jotain myönteistä on kuitenkin tapahtunut :) Painonpudotuksen osalta pitäisi kyllä ottaa tiukempi linja ja "loppukiri"... aikaa olisi nimittäin 2kk olla elämänsä kunnossa, kun meillä on häät :)

Yhdessä salilla

Mun on aivan turha haaveilla, että ohjeisin poikaani itse, juuri missään asiassa. Tällä hetkellä asiasta tulee aina riita. Äiti ei osaa ja ymmärrä, neuvoa ei saa. Pojalle ei ole löytynyt vielä sitä kaikkein mieluisinta liikuntalajia, mutta hän on monesti kysellyt, että pääsisikö mukaan salille... No LiikeVoimassa on nyt keväällä ollut nuorille tarkoitettuja kursseja. Ilmoitin Veetin Crostraining- kurssille ja samalla sitä saa sitten itsekkin käytyä salilla. Poika on kyllä tykännyt kovasti kurssista! On oikein ilo katsoa, kuinka hän kuuntelee ohjaajaa ja tekee mitä sanotaan. 

Yksi sunnuntai oli kyllä oikein yhdessä harrastamista, kun koko sakki mentiin samalle salille ja jokainen teki omiaan tunnin ajan ja sitten lähdettiin kotiin :) Koko perheen harrastus siis. Kurssin innoittamana meille on kotiinkin hankittu leuanvetotankoon kuminauha leuanvetoja avustamaan. Ja mikä parasta, en avulla saan itsekkin vedettyä kaksi leukaa!

Polvileikkaus takanapäin

Hiljaiseloa on ollut täällä blogin puolella. No jospa sitä taas piristyisi ja aktivoituisi täälläkin :)

Olin kaksi viikkoa sitten poleven tähystysleikkauksessa. Polvi on vihoitellut kesästä asti ja hankaloittannut liikkunista. Lopulta menin tutkimuksiin ja lääkäri näki aiheelliseksi kurkistaa polven sisään. Kierukkavauriota epäiltiin ja se siellä vikana olikin. Kierukka oli repeytynyt osittain jossain vaiheessa, mutta onneksi palanen oli kiinnittynnyt itsestään takaisin ja selvittiin pelkällä polven putsaamisella.

Kaksi viikkoa olen nyt sitten polvea kuntouttannut. Kepeillä tarvitsi kävellä oikeastaan vain kaksi päivää ja sitten jalka jo kesti varovaisn kävelyn. Eilen kävin ensimmäistä kertaa salilla ja kävelin matolla kilometsin, tosin hyvin rauhallisesti. Varovainen salitreeni päälle ja kyllä oli jälkeenpäin kiva olo. Ainut vain että polvi oli sitten illalla aika kipeä, mutta niinhän se on joka päivä ollut, kun olen sitä koittannut treenata. On se onneksi kokoajan kehittynyt ja seuraavalla kerralla jaksaa taas pikkuisen enemmän.

Painonpudotus ei nyt kevään aikana ole oikein edennyt. Positiivista on se, ettei sitä ole myöskään tullut lisää... paitsi nyt leikkauksen jälkeen. Kaksi päivää leikkauksesta ja paino oli 83,7kg. KÄÄKS! No onneksi tulleet kilot olivat tietenkin nestettä ja tämän aamuinen punnitus kertoi, että alan olla "lähtölukemissa". Paino on kevään ajan pysytellyt kotivaa'alla punnitessa siinä 80,8- 81,4kg välillä. Tästä on taas hyvä lähteä eteenpäin. Inbody mittauksessa muuten kävin 3.3 ja sen tulos oli positiivinen ylläri, mutta siitä kirjoittelen pikapuolin lisää.

Sairaala selfie, eli vaatteet on vaihdettu ja ihan kosta leikkaukseen menossa.

Lumikenkäilyä

Käytiin eilen illalla Hyvänolon painonhallintaa- ryhmän kanssa kokeilemassa lumikenkäkävelyä. Ihan hauskaa hommaahan se oli, vaikka hyvin pikaiseksi kokeilu jäikin. Pitää päästä kokeilemaan kyllä paremmalla ajalla ja hieman sopivampiin olosuhteisiin tätä lajia!

Käveltiin noin puolisen tuntia kaupungissa Suntin varren puistossa. Lumi oli melko kovaa taannoisten sojakelien vuoksi, eikä sitä ollut kovin paljoa. Tuuli oli myös todella kylmä ja kun ohjaajalla oli asiaa aina 50m välein ja pysähdyttiin kuuntelemaan häntä, ei hommassa kovin lämmin tullut. Olin aivan JÄÄSSÄ kun pääsin kotiin. Oli hommasta kuitenkin se hyöty, että tosiaan haluaa kokeilla uudelleenkin. Isältä löytyy kahdet lumikengät, joten pitänee mennä kyläilemään ja kokeilemaan niitä.

Onneksi puiston reunalla oli pientä metsikköä ja koskematonta lunta, joten jotain esimakua oikeastakin maastosta sai.

Tuorepuuro

Yksi suosikki aamupaloistani on jokin versio tuorepuurosta. Siihen voi laittaa kaikenlaista mitä kaapista sattuu löytymään ja sitten vain sauvasekoittimella kaikki sekaisin ja syömään. Helppoa ja hyvää. Tästä saa hyvän alun päivälle ja jaksaa hyvin aamupäivän, kun mukana on proteiinia, hyviä hiilareita, marjoja ja hyvää rasvaa.

Tämän aamuinen aamupala puuroni on ylläolevassa kuvassa. Laitoin siihen:

1,5dl sulatettuja marjoja (mansikka, mustikka, mustaherukka)
1prk rahkaa
1dl maustamatonta jugurttia
2rkl tyrnimehua
20g pekaan pähkinöitä
1rkl seesaminsiemeniä
1/2dl aitokaurahiutaleita

Puuron voi syödä toki ilman sauvasekoittimella muusaamistakin. Aineksat vain kulhoon, kevyt sekoitus ja syömään. Jos haluaa puurosta juotavan version, voi lisätä rahkan kaveriksi vaikka mantelimaitoa.